Siansaksoo: Reissussa jäärääntyy

Jasmundin kansallispuiston ( Unescon perintökohde ) Königsstuhl on 117 meriä korkea kalkkikivijyrkänne

Jäärä on kuulema ihminen, vanha mies tai nainen, joka ei muuta mielipiteitään olosuhteiden muuttuessa. Isäni oli ilmiselvä jäärä ja minä pelkään pahoin, että olen isäni tytär tai vuosien myötä liukumassa samaan suuntaan. Pelottavaa. Semmoista putkahteli mieleen tien päällä, että jäärä, ainakin reissussa ja ainakin osa-aikaisesti. Reissuosa-aikajäärä haluaa tehdä kaiken omalla tavallaan ja mielellään ihan eri tavalla kuin muut. On siinä matkakumppania tuurilla paiskattu. Se haluaa kulkea irti massoista, yksin ja ihan hiljaa, turvana korkeintaan se matkakumppanimurunen. Sen tärkein tehtävä on silittää jäärän olkapäätä, koska tämän kovin herkästi pillahtaa itkuun nähdessään jotain kaunista ja ihanaa ja se nolostuttaa kanssaihmisiä. Tai sitten ottaa kiinni olkapäästä, kun jäärä haluaisi mennä heiluttamaan opettajasormea selfiekeppiensä kanssa heiluville mökämaakareille.

Sassnizin kuuluisin ranta ja Seebrücke, sesonkikautena on ahdasta.

Onhan se niin, että jäärän harmiksi kaikki kaunis, mikä on ollut löydettävissä, on jo löytynyt ja valjastettu nykyturisti-ihmisten iloksi. Ja kun turistijäärä tuijottelee ihmesilmin maailman kauneutta niin samalla se miettii tuota ikuisen kasvun odotusmallia vain todetakseen, että se ei voi olla muuta kuin suurta hullujen hupatusta. Minnekään ei mahdu määräänsä enempää ihmistä ja meneehän siinä jo selfiekepitkin solmuun, jos joutuu iho ihoa vasten seisomaan.

Prora, natsien unelma massaturistikohteesta, jossa jokainen huone 2,2*4,75, ja merinäköala, rakennuksia 4,,5 km peräkanaa.

"Proradiisi" tänään. Osaa asunnoista remontoidaan loma-asunnoiksi. Osa jäänee seisomaan muistutukseksi ihmisen hulluudesta.

Jäärä myös ihmettelee, miksi kaikkia asioita pitää olla niin monta laatua. Vaikka kahveja. Jäärä valitsee kuitenkin sen tutun ja turvallisen. Peruskahvin ja pullan, jos vyötärömitta sillä hetkellä antaa periksi. Tai ostaa Valviraa uhmaten pannukakkupalan ja kotitekoisen kahvin sedältä tien vierestä. Ihan omalla vastuulla.

Sylttiin ei voi ajaa omalla autolla, vaan matka taittuu pengerjunalla. Suora yhteys Hampuriin on olemassa.

Jäärä ihmettelee yhtä aikaa luontoa ja ihmistä. Nämä järjestyksen ihmiset täällä kun tykkäävät olla alasti. Kovin pitkään piti jäärän tuijotella varpaitaan, kun Syltin rannoilla vyöryi vastaan koko joukko nakupellesaksalaisia. Eikä kysessää ollut edes nudistiranta. Sulassa sovussa samassa porukassa osa karvakaulustoppatakkeineen ja osa ihan pelkkine omine karvoineen. Eikä kukaan tullut pidättämään. Jäärä kun ei viranomaispelkoisena uskalla ilman uimapukua edes mökkilaiturilta pulahtaa.

Rannoille pääsee tietyistä paikoista rantamaksun maksettuaan.

Jäärä on nyt nähnyt Rügenin ja Syltin ja Tanskan Römön.Paljon kauneutta ja paljon hienoa hiekkaa. Paljon maanteillä vyöryviä jättiläismäisiä Pauschlareise-busseja kyydissä joukko virkeitä ikäihmisiä, jota ehtivät rollaattoreineen joka paikkaan. Heille jäärä hymyilee, sillä he tietävät, että ennen kaikki oli paremmin,tai ainakin melkein.

Tällä rannalla tepastellaan vaatteilla tai ilman. Saksalaiset eivät tietäne/välitä ihosyöpävaarasta.

Sieluunpainuvan helmen jäärä sai muistoksi reissun viimeisestä vierailukohteesta, Logumklosterin kirkosta. Kun jäärä sytytti kynttilät kaikken rakkaiden muistoksi, tirautti itkun ja nosti mietelauselapun itselleen, siinä luki:”You cannot do great things on this Earth, only small things with great love.” ( Mother Theresa ). Siihen on helppo uskoa, osa-päiväjääränkin.