ECCE HOMO

on latinaa ja tarkoittaa katso ihmistä tai katso ihminen taijotainsinnepäin. Raamatun mukaan sanat tulivat Pontius Pilatuksen suusta Jeesuksen oikeudenkäynnissä. Jotenkin nämä sanat putkahtivat jälleen mieleen, kun olen surffaillut netissä niin paljon kuulostelemassa suomalaisten tuntoja koskien tulevan perjantain äänestystä.

Pahimmat, rankimmat, oksettavimmat jutut tulevat valitettavasti ihmisiltä, jotka ovat/kertovat olevansa elävässä uskossa Jeesukseen Kristukseen ja elävänsä Raamatun totuuksien mukaan. Me pudistelemme päätä ja taivastelemme islamilaisia äärijärjestöjä. Lukemisen perusteella jää kyllä väistämättä sellainen tunnelma, ettei näitä kristittyjä kauan tarvitsisi houkutella vastaavanlaisen kristillisen liikkeen riveihin. Historiahan on niitä täynnä. Yhteiskuntarauha takaa, että sotaa käydään meillä suoltamalla kaikki paska ja viha sosiaaliseen mediaan. Arkkipiispankin päätä jo vaaditaan vadille homomyönteisyydestä ja kerrotaan Jumalan kostavan Suomelle, jos laki menee läpi. Kiviä ja puukkoja taivaasta odotellessa nämä samaiset fundamentalistit unohtavat puhtaudessaan monta Vanhan Testamentin ohjetta, muuan muassa sen, että oma lapsi pitää surmata, jos hän nousee vanhempiaan vastaan.

Tasa-arvoista avioliittolakia puuhataan Saksassakin. Vasta, voisi tuumata. Mutta Saksan homoseksuaalisuutta koskeva lainsäädäntö on ollut jo pitkään erittäin edistynyt. Saksassa samaa sukupuolta olevilla pareilla on adoptio-oikeus – ja kaikkinainen homo- tai lesboparien syrjintä on lailla kiellettyä. DDR laillisti homoseksuaalisen kanssakäymisen jo 1968 ja Länsi-Saksa vuotta myöhemmin. Täällä homoseksuaalisuus tai transseksuaalisuus eivät ole ONGELMA tai KUMMAJAINEN tai KAUHISTUS vaan ihan normaali osa elämää ja kulttuuria. Ja erityisesti Hampurissa, Berliinissä, Kölnissä ja Frankfurtissa sateenkaaren värit näkyvät. Toisiaan pussaavat miehet, käsikkäin kulkevat naiset, vanhat ja nuoret kuuluvat ihan normaaliin katukuvaan. Kuten myös pariskunnat, joilla miehellä on kukkamekko ja rouvalla myös. Ecce homo jälleen -ihana ihmisen kirjavuus, vapaus, rakkaus, avarakatseisuus, armo.

Lopuksi amerikkalaisen homoseksuaalin Sean Hayesin kirje, hieman lyhentäen ja ”suomettaen ”tohtori Laura Schlesingerille. Schlesinger  on yhdysvaltalainen juutalainen fundamentalistipastori, joka jakaa ohjeita ihmisille, jotka soittavat hänen radio-ohjelmaansa.  Taannoin hän on sanonut, että homoseksuaalisuus on iljetys viitaten 3. Mooseksen kirjaan (3. Moos. 18:22) eikä sitä voi missään tapauksessa hyväksyä. Kirje: "Hyvä tohtori Laura, Kiitos siitä, että teet niin paljon opettaaksesi ihmisille Jumalan lakia. Olen oppinut paljon ohjelmastasi, ja pyrkinyt myös jakamaan tietoani niin monelle ihmiselle kuin mahdollista. Aina kun joku yrittää puolustella homoseksuaalien elämäntapaa, yksinkertaisesti viittaan 3. Mooseksen kirjaan (3. Moos.18:22), jossa selkeästi tuomitaan se iljetyksenä. Tarvitsisin kuitenkin neuvoasi muutaman muun lain suhteen. Kun poltan alttarilla polttouhria, tiedän, että siitä syntyy Herralle mieluisa tuoksuva tuliuhri. (3. Moos. 1:9) Ongelmana ovat naapurit. Heidän mielestään tuoksu ei ole mieluisa. Pitäisikö minun kirota heidät? Haluaisin myydä tyttäreni orjaksi, mikä 2. Mooseksen kirjassa hyväksytään. (2. Moos. 21:7) Mikä mielestäsi olisi sopiva hinta hänestä tämänhetkisten kurssien mukaan? 3. Mooseksen kirjassa (3. Moos. 25:44) sanotaan, että voin omistaa orjia, sekä mies- että naispuolisia, sillä ehdolla että he ovat naapurikansojen edustajia. Eräs ystäväni on sitä mieltä, että tämä pätee venäläisiin, mutta ei ruotsalaisiin. Voisitko selventää? Miksi en saisi omistaa ruotsalaisia? Minulla on naapuri, joka jatkuvasti työskentelee sapattina. 2. Mooseksen kirja (2. Moos. 35:2) selkeästi määrää, että hänet olisi surmattava. Onko minulla moraalinen velvollisuus tappaa hänet itse? 3. Mooseksen kirjan (3. Moos. 21:20) mukaan en saa lähestyä Jumalan alttaria, jos minulla on näössä vikaa. Myönnän, että käytän lukulaseja. Pitääkö näköni olla virheetön, vai voiko tätä jotenkin kiertää? Useimmat miespuoliset ystäväni antavat leikata hiuksensa, mukaan lukien myös ohimolta, vaikka tämä on ehdottomasti kielletty 3. Mooseksen kirjassa (3. Moos. 19:27) Kuinka heidän tulisi kuolla? Olen oppinut 3. Mooseksen kirjasta (3. Moos. 11:6), että kuolleen sian koskettaminen tekee minusta saastaisen. Voinko kuitenkin pelata amerikkalaista jalkapalloa, jos käytän käsineitä? "Tiedän, että olet tutkinut näitä asioita laajasti, joten olen varma, että osaat auttaa. Kiitos taas kerran, että muistutit meitä siitä, että Jumalan sana on ikuinen ja muuttumaton. Uskollinen kuulijasi ja palvova ihailijasi, Sean Hayes"
	Ylös

Onneksi on ihmisiä, joiden lähellä on helppo uskoa Jumalan olemassaoloon ja armoon ja rakkauteen. Ja olen ihan samaa mieltä kuin tällä viikolla hienon blogin kirjoittanut Jari Tervo.

”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo ja rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

Jos tykkäsit, saa jakaa.

Hajatuksia, osa II

Lehti puusta variseepi, päivä yötä pakenee.

Pitäisi varmaan ryhtyä uutistenlukulakkoon. Niin harmaata on muutenkin, että mitä sitä harmautta enää huonoilla uutisilla lisäämään. Ajatuksen juoksu kulkee tosi huonosti, jos pää on täynnä negatiivista sumua. Jos ollenkaan. Muumit ne on viisaita elukoita. Syövät mahansa täyteen neulasia ja menevät harmaaksi ajaksi maate. Samoin karhut. Ja heräävät virkeinä kevääseen. Silloin ei haittaa edes talven aikana kertynyt nälkä, kun näkee ensimmäisen perhosen, joka tokkurassa yrittää löytää lämpöä. Ja samalla kiuru virittelee ääntään lumiläiskäisen pellon päällä.

En kai minä sille mitään mahda, että Dubain kuninkaalla on niin paljon rahaa ja se on sen verran paha mies, että on päättänyt ostaa Tansaniasta oman metsästysalueen. Ja Tansania ministerit ovat sen verran ahneita, että myyvät. Itkettää kyllä niitten masaitten puolesta. Kun on ihan paikan päällä nähnyt, miten ne siellä Serengetin tasangolla käveleskelevät vuohilaumoineen. Vuosituhansia. Pitkiä miehiä ovat ja uljasryhtisiä. Siellä Afrikassa se on ihmisen alkukoti, sen Dubain kuninkaankin mutta ei se sitä mieti. Kiire on panna hengiltä norsu tai kirahvi, jotta seisoo paremmin ja tuntisi itsensä mieheksi. Ja sitä samaa ne kiinalaiset ja muutkin Aasian huonosti seisovat miehet haluavat. Raukat luulevat, että paremmin onnistuu, kun syö sarvikuonon kynsiainetta. Sarvikuono-parkoja kun ovat sarvella siunattu. Ja köyhä afrikkalainen haluaa rikkaaksi. Se on se ihmisen suurin synti, rahanhimo. Toinen on huvittelun tarve. Meikäläisen on vaikea kaikkea huvin aihetta ymmärtää, kun on huvinsa tottunut saamaan vaikka laiturilla istuskelusta ja ongenkohon tuijottamisesta. Mutta esimerkiksi se delfiinien lahtaaminen. On kuulema joku kansanperinne. Kahlaavat  delfiiniverta täynnä olevassa lahdenpukamassa  ja sanovat, ettei voi lopettaa, kun niin on tehty aina. Outoja ovat nuo Aasian ihmiset. Mutta monta asiaa on järjen kasvaessa maailmassa lopetettu, niin kuin orjuus. Paitsi, että onhan sitä vielä. Jotta me, joilla tekee rahasta tiukkaa, saadaan se T-paita kaksi euroa halvemmalla.Tai matto. Tai kengät. Kun asiat tapahtuvat riittävän kaukana niin ne väljähtyy. Niin kuin mikä tahansa. Uutisiinkin ne pääsee vasta, kun ne palavat sen tehtaan sisään, jonne joku paksumahainen liikemies on ne ahtanut. Ja saanut rouvansa kaulaan lisää timankeja. 

 

Ilmaista huvia.

Näitä pahuuksiahan voisi luetella sivutolkulla. Ja niitä lukiessa olen tullut siihen tulokseen, että maailma on nyt vähän niin kuin kauan sitten se muinainen  Rooma. Meille tavallisille annetaan sen verran leipää että eletään. Ja sirkushuveja niin paljon, että niissä se aika vierähtää ja muuta ei jouda ajattelemaan. Jennifer Anston on timmissä kunnossa ja Brasiliassa on valittu Miss Peppu ja Viidakon tähtönen läksi ulkomaille ja hylkäsi lapsensa. Ja facebook ja mikä koira oot tai kissa tai satuhahmo tai puu. Näistä hupatuksista voisi tehdä ihan yhtä pitkän luettelon. Hattua minä nostan ihmisille, jotka jaksavat kaikkea tätä vastaan taistella. Myös muualla kuin omassa elämässään. Vaikka omassa kaupungissaan. Ja varsinkin, jos eivät ole unohtaneet, että politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Eikä oman tulevaisuuden uran rakentamista. Niin kuin noilla kokoomuksen pojilla ja tytöillä näyttää olevan tapana. Brysseliin haluavat kaikki. Ja sinne joutavatkin, kun Talvivaarassakin oli kerran mahtavaa..

Jos nyt olisin nuori, niin lähtisin maailmanbarrikadeille. Jos saisi edes jonkun pienen asian aikaiseksi. Vaikka auttamaan sitä porilaista naista, joka yrittää lakkauttaa sen ranskalaisen eläintarhan. Ja kun vielä Porista tulee, niin ei ole toivo mennyt maailman muuttumiseen. Toivo. Kerran kun ajelin Iisalmesta jouluaattona Ylöjärvelle radiossa puhu viisas mies, Turun piispa. Se kerto tarinan pirun ja Jumalan välisestä kaupankäynnistä. Piru onnistui ostamaan Jumalalta koko joukon syntejä, ahneuden, kateuden ja monta muuta. Yhtä syntiä Jumala ei suostunut mistään hinnasta myymään. Se oli toivottomuuden synti. Se oli Jumalan mielestä kaikesta suurin synti. Ja niinhän se taitaa olla.

Toivoa piisaa..ja vauhtia. Kesä 2014.

Hajatuksia...niemand ist vollkommen

Puuttomnatorpan Hepsan-Keikka nauttii marraskuusta.

Marraskuu on täällä eloton, kolea ja ankea. Suurin osa lehdistä pitää vielä epätoivoisesti kiinni puistaan. Haravoimista riittää. Aamu alkaa valjeta vasta seitsemän tienoilla ja hämärä laskeutuu neljän maissa. Sysipimeää on jo kuudelta. Täällä Euroopan johtovaltiossa katuvaloja ei suinkaan ole jokaisen tien varressa. Hampurin valot eivät siinnä tänne asti, joten illalla voi ihan pussipimeässä tiirailla tähtitaivasta. Tosin tuntuu, että se on useimmiten pilvessä. Sataa. Tuulee. Meri puhaltaa kosteutta ja koleutta. Suola on muuttunut paakkuiseksi keittiön kaapissa. Pyykki kuivuu kolmessa/neljässä päivässä. Jännitän, millainen talvi mahtaa olla tulossa. Pikkupakkanen olisi luksusta ja lumi jo ekstremeihanaa. Hiihtämisestä ei tarvitse haaveilla, onneksi.  Brrr, nyt on se aika, jolloin voi ihan luvalla nauttia kynttilöistä, viltistä, kirjasta, elokuvista ja telkkarista.

 Paitsi. Saksan televisio nostaa enemmän näppylöitä, kuin virkistää marraskuista mieltä. Kuten kaikki varmaan tietävätkin, joka ainoa ohjelma dubataan saksaksi. Täällä pyörisi koko lailla tuttuja sarjoja, joiden ääressä voisi notkua. Mutta Carrie Bradshaw ei puhu saksaa, paitsi että täällä puhuu. Ja voisin laatia koko joukon kammotuksia eri sarjojen näyttelijöistä, joiden ääni, puhetapa ja siis koko helahoito väännetään täällä ihan mahdottoman naurettavan kuuluiseksi saksalaiseksi puhetavaksi sch-ch-rrr.  Minusta se on loukkaus myös näyttelijän työtä kohtaan. Kuvittelen, että joku työhönsä kyllästynyt dubbaaja istuu kopissaan kahvikuppi kädessään ja nortti huulillaan ja työtehtävänä on klassinen sitaatti ( Likainen Harry ): ”You've got to ask yourself one question: 'Do I feel lucky?' Well, do ya, punk?" Ja sama saksaksi. ”Nun fragst Du Dich, ob heute Dein Glückstag ist? Ist heute dein Glückstag, Punk?" Auts ja oih ja voih. Muutama  klassikko lisää ( Tuulen viemää ): ” Frankly my dear, I don`t give a damm/Offen gesagst, ist mir gleichgültig.” Siihen on vaikea kuvitella Clark Cablen habitusta. ” Casablanca: “Here`s looking at you , Kid / Ich seh´dir in die Augen, Kleinens “ ja Humphrey Bogart, ei matsaa millään. Ja jotenkin vitsikkäin on E. T. : ” E.T. phone home / E. T: nach Hause telefonieren. ” Ei tiedä itkisikö vai nauraisiko. 

Olen pari kertaa yrittänyt katsoa dubattua elokuvaa, mutta minun v-käyräni alkaa nousta välittömästi. Yritin keskustella dubbausteemasta kielenopettajani kanssa, mutta hän ei ymmärtänyt närkästystäni ollenkaan, ehkä pikemminkin hieman loukkaantui. Nuorempi sukupolvi suhtautuu asiaan erilailla ja asiasta keskustellaan mm. netissä. Sieltä luin myös artikkelin, jossa väitettiin, että suomalaiset nuoret puhuvat paremmin englantia, koska elokuvia ei dubata. Taide auttaa. Totta varmaan, ainakin osittain. Huono englannin kielen taito nuorilla/ihmisillä on täällä hirvittävän arka aihe. Dubbaus on täällä ”historiallista” ja ihmiset ovat siihen kasvaneet. Siksi sitä on varmaan vaikea muuttaa. Ehkä ainoa riittävän painava syy olisi jollain lailla sidoksissa kielitaidon yleiseen kehittämiseen. Hampurista löytyy  elokuvateatteri ( ! ), joka esittää elokuvia ilman kielellistä raiskausta. Siihen minä en totu koskaan.

Jos haluaa nauraa baijerilaisella kylähulluille ( heidän puheensa tekstitetään ,koska murteesta ei saa normisaksalainen selvää ), voi valita Bauer sucht  Frau:n eli Maajussille morsian. Voice on Germanyssä on uskomattomia laulajia ja tuomaristossa istuu  suomalainen Samu Haber. Supertalentissa on tismalleen sama amerikkalainen konsepti  tuomarirooleja myöten. Täälläkin miehet ovat ryhtyneet itkemään ja herkistymään julkisesti  nähdessään/kuullessaan/kertoessaan jotain kaunista. Tosin tämä itkupillin rooli tuomaristossa on aina ei-alkuperäissaksalaisella. Echte Männer weinen nicht.

En tiedä, miten kestän ilman Downton Abbey:a. Suomireissulla sen ahmiminen oli nautintoa.  Areenaa ei voi katsoa ulkomailla. Ja ai niin, netti toimii täällä välillä niin huonosti, ettei katsominen välttämättä onnistuisikaan. Ja kuukauden käytössä oleva datamäärä kuluisi muutamalla katselukerralla. On siis tyytyminen uutisiin ( ja niitä piisaa ), luonto- ja koiraohjelmiin ja dokkareihin. Toista maailmasotaa käsitellään viikoittain. Ihan sopivan piristävää marraskuu-tekemistä siis.

Möge die Macht mit Dir sein ! tämän Sandor Remenyikin tekstin myötä. Sen luki valopappi Riitta äidin arkun ääressä.Se puhuttelee, marraskuussakin.

Ensin itket.
Sitten kiroilet.
Sitten rukoilet.
Sitten pingotat
voimasi rippeet viimeisilleen.
Tahdot, taivasta piirittävällä tahdolla!
Ja mahdottomuuden itsepäiseen seinään
hakkaat pääsi verille.
Sitten raukenet.
Ja kun selviät taas, alat kaiken alusta.
Viimeksi äsken tylsäksi jähmettyneenä,
sanoja ja ajatuksia vailla
puhuit itseksesi: yksi lysti, turha kaikki:
synnin, sairauden, surkeuden,
jokapäiväisen kauhean harmauden
vankilasta ei ole mitään, ei mitään pelastusta!

Ja silloin - itsestään - aukeaa taivas
joka ei auennut kirouksista, ei rukouksesta,
jota voima, tahto, epätoivo,
katumus turhaan piirittivät.
Silloin aukeaa itsestään taivas,
ja yksi pieni tähti kävelee sinua vastaan
ja tulee niin lähelle, hymyilee niin kauniisti
että uskot: kouraasihan se putoaa.

Silloin - itsestään - tyyntyy myrsky.
Silloin - itsestään - kaikki hiljenee.
Silloin - itsestään - toivo virkoaa.
Uniesi puiden kaikilla kultaoksilla - noin vain - itsestään - raikkaat hedelmät kypsyvät.

Tämä - itsestään - tämä on Armo."

Wiisastelua (Wovon man nicht sprechen kann, darüber muss mann schweigen....)

Lapsuusmuistoja. Uimapallo. Mittän niin ihanaa ei voinut ollakaan.

Tänään pakkailen laukkuja ja edessä on raskas matka Suomeen. Minulle kuoleman lopullisuus todentuu aina vasta hautajaisissa.Ajatus uudelleen kohtaamisesta on lohduttava, jos siihen pystyy ja haluaa uskoa. Minulle lohduttavampaa on tunne siitä, että he elävät rinnalla, muistoissa ja mielessä koko ajan. Vahvasti. Tiedän, missä kohtaa elämääni seuratessa Reeta-mummo pudistaa päätään.  Milloin Liisa-äiti nauraa ääneen ja milloin Esko-isä käskee harkitsemaan vielä hetken. Olen saanut elää hirvittävän turvallisen ja onnellisen lapsuuden ja nuoruuden ja saanut kaiken tuen myös aikuiselämässä siihen asti, kun roolit totaalisesti vaihtuivat. Olen myös onnellinen siitä, että ehdin kertoa monta kertaa heille, että rakastan. Välille ei jäänyt riitaa tai puhumattomia asioita.Se olisi raskas taakka.

Himmelmoorin suoalueella syksyn värejä ja rauhaa, joka tuuletta sielua.

Monesta asiasta olen kasvattajilleni kiitollinen. Näin jälkikäteen, aikuisiässä,  vanhana ja viisaana. Olen oppinut sanan EI ja hyväksymään pettymykset ja sen, ettei elämänjuna aina kulje haluttuun suuntaan. En ole saanut kaikkea, mitä olen halunnut. Karkit ja jätskit olivat juhlaa. Ja kermavaahto, jota rakastin yli kaiken.  En alle viisitoistavuotiaana päässyt illalla kylille. Enkä vielä lukiolaisenakaan töihin Saksaan Jugendherbergeriin, jonne parhaat kaverit menivät. En Turun Ruisrockkiin enkä Interrailille. Pettymyksiä, joita ei silloin voinut ymmärtää. Ja hyväksymistä ja rakkautta silloin, kun töppää ja joutuu Sonkajärven putkaan korkattuaan ensimmäisen punaviinipullonsa kavereiden kanssa. Mummo ja äiti itkevät, kun yrittävät pestä oksennusta uudesta sinisestä mokkatakista. Isä toteaa, että viina on viisasten juoma. Voi sitä häpeän määrää, mutta rakkautta ja välittämistä ei evätty ja luottamus omaan arvoon säilyi epävarmana finninaamaisena koipeliinina, joka niin halusi olla ihana ja kaunis ja rohkea.

Syksy se on, täälläkin.

 Minua on aina veettänyt, kun näen kaupassa vanhemman, joka kaksivuotiaan kanssa seisoo jugurttihyllyllä ja odottaa, että tuo ihmisentaimi osaa tehdä päätöksen, minkä noista kymmenistä jugurttimerkeistä hän haluaa valita. Olen varmaan tullut liian vanhaksi ja kuulun kerhoon ”ennen kaikki oli paremmin ja luntakin oli aina kainaloihin asti”, mutta olen sitä mieltä, että  ENNEN VANHAAN ainakin aikuiset olivat aikuisia ja lapset lapsia. Enkä puhu nyt alistamisesta tai piiskaamisesta. Toki maailma on täysin erilainen ja paljon ja hyviä asioita on tapahtunut.  Mutta jotain ihmeellistä on tapahtunut vanhemmuudessa. Eläinmaailmassa ( ja niitähän me emme ole )mikään ei ole modernisoitunut. Pennuista ja poikasista pidetään samojen tuhansienvuosisatojen perinteillä.Hoidetaan, huolletaan, välitetään, rakastetaan. Ja kurmuutetaan tarvittaessa= neuvotaan, mitä saa tehdä ja mitä ei ja mikä on oikeasti tärkeää elämässä. Sitä sanotaan suojelemiseksi ja sillä annetaan keinot elämässä selviytymiseen. Vanhempien tehtävää eläinmaailmassa ei voi delegoida koululle, kerholle, yhdistyksille tai lastensuojelulle.  Joskus aikuinen tarvitsee apua, jotta poikanen ei putoa pesästä. Lastensuojelun työntekijät ovat hätää kärsimässä. Mutta olisiko myös aika kysyä, miksi asiakasmäärä kasvaa tuota vauhtia ja hyvinvointivaltiosta on tullut pahoinvointivaltio. Voiko tehdä jotain muutaKIN kuin lisätä lastensuojelun työntekijöiden määrää ? 

Oikeassa Hamburger Börsessä viinimessuillaviikonloppuna.

 

Minulla ei ole lapsia. Enkä ole siis ole asiantuntija, mutta elämäni aikana olen nähnyt heitä monta ja monenlaista. Nähnyt sen, etteivät kaikki ihmisvanhemmat rakasta lapsiaan tai halua heistä huolehtia. Ja on oikeasti olemassa huonoja äitejä ja isiä, kaikissa yhteiskuntaluokissa ja koulutustaustoissa.  Ihan samalla lailla kuten on olemassa huonoja opettajia, lääkäreitä ja kampaajiakin.He eivät halua/pysty/jaksa/kykene tekemään työtään kunnolla. Ja taustaselitykset ovat kirjavia ja monimutkaisia.

Rakkauden ja aikuisenpuutteen  aistii  yleensä heti. Olen joutunut opettamaan ensimmäistä kertaa sanat: et saa/ei käy. Lopettamaan kiroilun ja/ tai äidin/isän homottelun/huorittelun palaverissa. Kertomaan/todistamaan/saamaan perille viestin, jonka olen itse saanut: Usko itseesi, toivo, luota, kiitä, anna anteeksi. Rakasta. Olet arvokas sellaisena kuin olet. Sellaisen repun kanssa on maailmanranta keveätä kiertää. Tuli vastaan mitä tahansa.

Jonkun rakas.

 Viisautta:

”Viisausopin lajit on: kaukoviisaus, jota on minulla hyvin paljon. Mitä se on?  Se on sitä, että asiat harkitaan etukäteen ja kuvitellaan tapaus sikseenkin elävästi, että kun se kerran tapahtuu, on reitit selvät. Tätä lajia on harvalle suotu. Jolla sitä on, niin pitäkööt hyvänään!  Mutta tässä lajissa on kaksi pahaa vikaa; asia jää huvikseen tapahtumatta tai se sattuu eri tavalla. Joka arvaa ottaa nämäkin huomioon, sille on maailmanranta kevyt kiertää...
Sitten on teoreettinen viisaus, jota on sanomalehdissä ja vaikka missä. Siinä asia kuvitellaan yksipiippuiseksi haulikoksi, jossa on lukko epäkunnossa ja panos voi tulla ampujan silmille...  Teoreettinen viisaus on kaukoviisauden veljenpoika, mutta linssi on vaivaisempi...
Käytännön viisaus on sitä, kun vanha kalttopääkettu juosta hipsuttelee rämeellä ja astuu omiin jälkiinsä. Mutta polulla voi olla ketunrauta...  Vaan jos on lisäksi hyvä vainu, niin varmasti pärjää, paitsi jänis, joka menee mielellään lankaan, jos se on etevästi laitettu, vaan ei töherön käsialaa.
 Kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan. Siinä on tapaus mennyttä aikakautta, mutta se kuvitellaan esiintulevaksi ja sakilla setvitään, miten olisi paras käyttäytyä. Tässä lajissa on ihminen viisaimmillaan...  Jälkiviisaan silmä on somassa paikassa, se kahtoo taaksepäin.”
( Veikko Huovinen. Havukka-ahon ajattelija )