Pyrrhula soikoon !

 

Suomen pakkasnautintoa ja sessujasessuja.

Taas sataa. Elettyä yksi luminen päivä, silloinkin vain ohut kerros, mutta se tuntui taivaalliselta hetkeltä. Seuraavana aamuna se oli poissa ja tilalla märkä harmaus. Pihamaan talitinttien mielestä kevät on jo tullut ja titityyt kaikuvat riemukkaasti. Harmaahaikarakin näyttäytyi lammikolla. Missä lie luurannut kuukausitolkulla, kenties lyhyellä etelänlomalla? Takana on myös minun Suomi-lomani ja pisin ”poissa kotimaasta yhtäjaksoisesti”-aika, kaksi kuukautta. Ja kokonaisoloaika täällä Appen-Etzissä alkaa olla puoli vuotta.  

Noissa päivissä on ollut paljon aikaa seurustella etupäässä itsensä kanssa ja monenlaista mietettä on ajelehtinut pääni halki. Olen sopeutuvainen. Toki en ole koskaan ollut mikään sosiaalisuuden huippu ja pidän pitkään ihmisiä kaukana. Niin on turvallisempaa. Päivälliseen yksinoloon ja oman päänsä puheeseen tottuu. Ja on pakko sietää omaa itseään ja opetella tuntemaan asioita, joita huomaa vasta, kun kalenteri ei olekaan täynnä menoa ja meininkiä. Terveyttävä ja kasvattava kokemus. 

Valoa kohti.

Mitä kaipaan ??? Tietysti koirat ja ystävät ovat oma lukunsa, mutta laajassa mielessä kaipaan suomen kieltä. Sitä, että saan tuottaa puhetta, vaihtaa ajatuksia, vitsailla, heittää läppää ja käyttää kieltä niin, että muut ymmärtävät sen syvämerkityksen. Olen oppinut ymmärtämään maahanmuuttajien kielivaikeuksia. Asioimiskieli ja kielen pintataso on helposti omaksuttavissa, mutta kielen merkitys on ihan muuta. Ainakin minulle. Olen oppinut ihailemaan kääntäjiä, enkä voi ymmärtää, miten joku voi/uskaltaa kääntää runoutta. Ikävöin Suomen maksutonta kirjastoa. Minulla on vielä pitkä matka saksankieliseen kirjallisuuteen, mutta rakastan saksan kielen voimaa. Scheisse !

Kaipaan suomaista televisiota ja kiroan Yleisradiota, joka ei näytä Areenan ohjelmia ulkomailla ja MTV:tä siitä, ettei sen ohjelmia voi katsoa, koska niissä on niin paljon pakollisia mainoksia, että ne syövät nettisaldomme hujauksessa. Kaipaan siis myös Suomen nettikäyttöhelppoutta, sillä täällä maalla yhteyden löytäminen on välillä tuskaista. Vaikka asunkin nyt EU:n johtovaltiossa. Kaipaan pikkupakkasta ja pikkuvalkeutta, kuuraisia ja lumisia peltoja, jäätä ja huikaisevaa auringonpaistetta ja kimallusta lumella. Punatulkkuja.

Suomalainen tulkku.

En kaipaa ruisleipää enkä salmiakkia. En Suomen ruokakaupan hintoja puhumattakaan alkoholipolitiikasta. En kaipaa örveltäjiä ja päiväkänniläisiä, joihin taas Suomi-reissulla törmäsin. En kauppojen nurkilla limppejä räkiviä nuoria ja lapsia. En hillitöntä susivihahysteriaa. Rasisimia. Epäkohteliaisuutta ja ankeutta. Harmaanruskeaa ankeusmössöä. Ja kaikista vähiten kaipaan Björn Wahlroosia.

Eniten Saksassa nautin edelleen ihmisten tavasta olla ja elää. Rentoa, mutta sivistynyttä tai hyvätapaista. Ei holhousta. Oma vastuuta. Erityisesti minua kutkuttaa ihmisten tapa katsoa silmiin ja tervehtiä. Siitä tulee mieleen lapsuus- ja nuoruusiän Savo. Bussipysäkillä ei voinut seisoa, ettei olisi tervehtinyt kanssaseisojaa ja usein siinä alkoi joutavanpäiväinen jutustelukin. Elämisen meininki on täällä erilaista. Ongelmineenkin, joita tietenkin on.

Näillä kohteliailla ja asiallisilla germaaneilla on  minun mielestäni yksi  heikkous ja se on heikkous ja huimaus saksalaiseen schlageriin eli iskelmään. Sopan ainekset ovat samankaltaiset kuin Suomessa. helposti opittavat sanat ja simppeli melodia. Sitten ne menevät sekaisin. En voi sunnuntaisin vastustaa kiusausta avata telkkaria ja katsoa ”tämän biisin haluan kuulla ”-ohjelmaa, vaikka välillä naurattaa hervottomasti,  varsinkin 70-90 luvun toiveet. Saksalainen schlager on ihan oma taiteenlajinsa.  Siirappia riittää. Ja miespuoliset ovat edelleen paikallisia pitkätukka-dannyjä, jotka elävät uutta nuoruuttaan. Schlagerkiihkossa nämä germaanit nousevat tuhatpäin  seisomaan, aina, taputtavat koko ajan ja huojuvat tahdissa ja kaikkien silmät loistavat kuin huumeessa. Hulluja taitavat olla, lopun viimeksi.Olenkohan omieni parissa ?

Tämä on kaikkien bileiden ykksöbiisi:

https://www.youtube.com/watch?v=VmnHzvVrm3s

Kaksi kärkinimeä ja loilotusta:

https://www.youtube.com/watch?v=nW6h4JvB2wQ

 https://www.youtube.com/watch?v=7ZkejDqTuSM

Valviiraa viiraa

Keskellä kauppakeskuksen aulaa on avoin synninpesä.

Hyvä Ismo Tuominen ja muutkin Sosiaali- ja Terveysministeriön Haittoja ehkäisevän ryhmän (tällainen on oikeasti olemassa) tädit ja Valviralaiset

Kirjoitan teille nyt ensimmäistä kertaa. Syynä on kummityttöni Hannan eräs FB-julkaisu, jossa hän ottaa kantaa asiaan, joka käsittelee sitä vaarallista PIIP-ainetta Suomessa. Kummityttö älykkäänä nuorena naisena kiihtyy oikeasta asiasta nollasta sataan sekunnissa, mikä lienee hyvä piirre autoissa ja nuorissa naisissa. Kyse on tietysti PIIP-mainonnasta ja kaiken sen asian luettuani minä siis huolestuin itsestäni, koska tilapäisesti olen valvovien silmienne ulottumattomissa.

Vietän täällä PIIP-aineen synninpesässä eli Saksassa vuorotteluvapaavuottani ja vasta nyt tulin ajatelleeksi, että kun EU:ssa ollaan, niin KUKA täällä ehkäisee niitä haittoja, joille altistun joka päivä. Olenhan Suomen kansalainen ja kuulun Suomen KELAN:kin piiriin. Ja olenhan tottunut siihen, ettei minulla ole omia aivoja ja joku tietää asiat paremmin kuin minä ja haluaa päättää asioista minun puolestani ja minulla ei ole, eikä tarvitse olla MITÄÄN OMAA VASTUUTA. Olen toki lähtenyt tänne vapaaehtoisesti, mutta minua ei OLE VAROITETTU !

Täällä jouduin esimerkiksi Joulutoreilla kamalan mainonnan kohteeksi, kun jokaisessa kojussa oli ISOJA kylttejä, joissa luki GLÜHWEIN mit RUM ja muuta sellaista. Kaikkia kylteissä mainittuja iljettävyyksiä en tohdi edes mainita. Puhumattakaan  hinnoista. Ylpeänä kerron täällä, että meillä Suomessa ravintola ei saa sanoa ”tutustu uuteen drinkkilistaamme ”, koska se voi harhauttaa jonkun vähä-älyisen ostamaan vaikka Sinisen enkelin vai mikähän se minun nuoruusvuosieni suosikkidrinksuni olikaan. Vieraalla kielellä uskallan nämä nimitykset nyt kuitenkin tähän kirjoittaa, koska en ole löytänyt OHJETTA, miten tässä asiassa pitäisi toimia. Tätä puolta asiassa ei Haittoja ehkäisevä ryhmä ole vielä osannut ottaa huomioon, joten toimin itsevaltaisesti.

Seuraava jutun lukemista varten teidän on varman paras varmistaa, että istutte tuolilla. Meidän ruokakaupassa, siis julkisessa tilassa ( siellähän myydään PIIP-aineita laidasta laitaan, mutta tämän toivottavasti tiesittekin ) on joka päivä isoja mainostauluja, joissa on erikoistarjouksia PIIP-aineista. Ja niitä aineita on laitettu isoihin koreihin keskellä käytävää, että niihin väkisinkin törmää. Ja joskus, mikä pahinta, kaupassa saattaa olla henkilö, joka hymyilee ystävällisesti ja houkuttelee sinua ILMAISIIN  maistiaisiin. Nämä ovat ihan varmasti niitä PIIP-pirun apulaisia, jotka yrittävät saattaa kansalaiset turmion poluille. Ja sitten täytyy tehdä tunnustus. Minä liityin erääseen PIIP-liikkeen kanta-asiakkaaksi. Tein sen varmaan harkitsematta ja haittoja ajattelematta. Nyt sieltä tuli KIRJE, että minua odottaa siellä ILMAINEN pullo PIIP- ainetta, sellaista miedompaa ja kuplivaa. Minusta tämä menee jo ihan liian pitkälle !

En tiedä varmaksi, onko tämä teidän toimialaanne, mutta kun nyt pääsin alkuun niin kerron tämänkin kauhutarinan.  Kun menen läheisen kantaravintolan terassille, niin siellä juoksentelevat kanat, kukot, koirat ja kissat asiakkaiden jaloissa. Ja hevoset pärskivät ja pyöräyttelevät kakkaroitaan portinpielessä. Ja siellä tarjotaan myös RUOKAA ja asiakkaita riittää. Lapsiakin ne raahaavat mukanaan tällaisiin paikkoihin. Ilmeisesti runsas ja vapaa PIIP-politiikka on tuhonnut saksalaisen aivokannan, koska he jaksavat olla ärsyttävän ystävällisiä, hymyileviä ja kohteliaita. Ja olen tullut myös siihen tulokseen, että jostain syystä täällä ei ole allergikkoja, koska noita elukoita pyörii ihan joka paikassa. Ja humalaisiakin näkee yllättävän vähän ottaen huomioon, miten helppoa ja halpaa ryyppääminen täällä olisi. Nuorena on vitsa väännettävä ja täällä jo 16-vuotias saa ostaa olutta ja viiniä kaupasta. Kauhistus.

Täytyy ihan nostaa hattua Haittoja ehkäisevän työryhmä psykologisille kyvyille, koska te osaatte arvioida sitä, mitä ihmisten päässä liikkuu. Meinaan että tiedätte, että jos minä näen pullon, jonka kyljessä on kuva peltoaukeasta niin  yhdistän sen välittömästi väkevään PIIP-aineeseen. Niin kai sitten. Tiedoksi vaan teille ja uusien kieltojen valmistelemista varten, että minulla täällä kaukanakin sana SAUNA  yhdistyy mökkiterassiin ja TÄHÄN 

ja sana IISALMI-kotikaupunki  taas TÄHÄN.  

Ehkä teidän kannattaisi suunnitella mielikuvia rajoittavan ryhmän perustamista, koska tämä alue on hallitsematon ja vaikea. Ja nyt minulle tulee sellainen mielikuva, että sitä on jossakin maassa ja jossakin poliittisessa järjestelmässä ja joskus  jopa yritetty.

Kun te sitten olette saaneet tämän projektin loppuun, niin työmaahan ei Suomesta lopu tältä saralta. Vanha sananlaskukinhan sanoo, että PIIP on viisasten juoma ja sitähän suomalaiset eivät ilmeisesti ole, koska kaikkeen kiltisti suostuvat. Vai olisko teillä jotain tärkeämpää tekemistä isänmaan hyväksi ? Olisi.

Peukutusta kaikille PIIP-aineita kuljettaville yrityksille, antakaa palaa, minä sanon teille SKÅL !

.

Oivallus. Kuva Mikke Lönnberg.

.