Tie vaan jatkuu...

Jolly Jumper eli mopo kotiutui  viime viikolla Saksaan ja niinpä sitten viikonloppuna reviirini vähän laajeni polkupyöräiltävien matkojen ulkopuolelle.  Mikäpä siinä oli istuessa rautaheposen kyydissä pienillä, mutta asfaltoiduilla kyläteillä  tuulen viuhuessa korvissa. Olin jo toki aiemmin ”avartunut” näkemään, että Saksa on muutakin kuin likainen, tupruttavia teollisuuspiippuja täynnä oleva musta ja nokinen osa Eurooppaa ja jonka asukasparat  hinkuavat lomalle Suomeen, jotta edes kerran elämässään näkisivät palan sinistä taivasta, puhdasta luontoa ja metsää. Niinpä. 

Kun pienenä ajelimme perheen kanssa Iisalmesta mökille Tervoon, laskin aina automatkan aikana montako hevosta näin. Lehmistäkin yritin pitää tilastoa, mutta niitä oli niin paljon, että  sormet eivät riittäneet. Eikä ne riittäneet hevosten, lehmien, lampaiden, ankkojen jne. laskemiseen täällä  Saksanmaallakaan.

 Ilmeisen maatalousvoittoinen Pohjois-Saksa on viljavaa ja vehreää. Metsiköt kumpuilevat ikään kuin suunnitellusti  laidunten ja peltojen lomitse. Kaunista. Maalauksellista. Suorastaan lumoavaa. Erilaisten puulajien kirjo on  laaaajaaaaa ja ne täytyy jossain vaiheessa opetella tunnistamaan. Matkan aikana tuli monta kertaa nenään tuttu tuoksu, ihan ”seitte”. Ja sitten luksus: kahvitauon tarpeeseen ei tarvitse miettiä, ettäkö ABCeelle vai ABCeelle, vaan yleensä pienestäkin kyläsestä löytyy oma kahvila ja tuoreet itse tehdyt leipomukset. Miksi se ei toimi meillä Suomessa ? Paitsi Tervossa !

Ihan maalla.

Lauantaina Jolly kiikutti meidät Hohenlockstediin , koska  ajomatkalla vaan täytyy olla joku päätepysäkki. Hohenlockstedt on Lapuan ystävyyskunta. Minkäs muunkaan, sillä paikan historia nivoutuu yhteen Suomen jääkäriliikkeen historian kanssa. Lager Lockstederissä alettiin 1915 kouluttaa jääkäreitä naamionimellä ”Pfadfinder” eli partionjohtaja. Mutta se siitä historiasta ja KVG  ( hymiö ) Sunnuntaina ajelimme Elben rantaa Kollmariin ja Gluckstadtiin.  Elben rantaa kulkeva polkupyöräreitti, vaikka vaeltamallakin,alkoi tuntua entistä kiinnostavammalta haasteelta, sillä niin kauniilta rantavalli lampaineen  näytti.

 

Tie vain jatkuu jatkumistaan
ovelta mistä alkavan sen näin.
Nyt se on kaukana edessäpäin,
jos voin, sitä joudun seuraamaan
jaloin innokkain vaeltaen
kunnes se taas tien suuremman kohtaa
paikassa johon moni polku johtaa.
Mihin sitten? Tiedä en.

( Bilbo Repuli, Taru sormusten herrasta )

Wir lieben Hunde ! ( I )

Jos nyt tällä hetkellä pitäisi valita kummassa maassa tavallinen kotikoira on normaalin tervejärkisen ihmisen omistamana onnellisempi, niin vastaisin nikottelematta, että ilman muuta Saksassa. Suomi on täynnä niin ihmisiä kuin koiriakin koskevia kieltoja, ohjeita, määräyksiä, rajoituksia, kukkahattutätejä, terveysviranomaisia ja muita besserwisserihmisiä, jotka haluavat holhota ja korvata omat aivomme ja vastuumme omillaan ( tai ehkä me suomalaiset tarvitsemme sitä ? ). No, tästä teemasta voisi jatkaa loputtomiin, mutta nyt KOIRIIN.

JR oli innokas uimari.

Tätä onnellista uimaparia kameratäti vähän ujostutti.

 Heitin oman talviturkkini nyt sitten tänne Saksaan ja vielä tekojärveen ( Baggersee ).  Niitä on Saksassa lukuisia ja oman kylämme Baggersee Appen-Etz luetaan parhaimmistoon.

Tekojärvi, mutta järvi kuiteskin.

 Kaikki häpeäpisteeni häviävät kyllä sille faktalle, että sain polskia komean hoffi- ja labukkauroksen kanssa. Yleisellä uimarannalla siis. Paikalla viitisenkymmentä ihmistä ikäskaala 4-80 ja äkkipäätä laskien viisitoista koiraa. Kaikkien meidän erittämät hirmuiset bakteerit uivat ja yhtyivät ja vaihtoivat omistajaa, hui. Onkohan minulle huomenna kasvanut karvat vääriin paikkoihin ? Ensimmäisen donnerwetterin luulin kuulevani, kun hoffiuros kävi ravistelemassa itsensä ihan väärään paikkaan, vieraan naisihmisen pyyhkeen päälle. Mutta ei. Pyyhettä ei lähetetty pesulaan eikä vahingonkorvausvaatimuksia esitetty. Isäntä hieman torui koiraansa, naisihminen ravisteli pyyhkeensä ja sitten jatkettiin uimista ja auringonottoa. Toll!

Pöpöjen vaihdantaa Bagger Appen-Etzissä.

 Ihmisten omituisen käyttäytymisen  lisäksi saksalaisten koirien käytös  ihmetyttää ja kadehdituttaa. Vieraan lauman urokset rannalla, toisistaan piittaamatta ( lukuunottamatta tulonuuhkaisua )ja vieraisiin ihmisiin reagoimatta. Es wundert  mich wieder und wieder. Ja kyllä savolaistytön silimät vähän jälleen pyöristyivät, kun huomasin, että kaikki vaihtoivat uikkarinsa siinä pukukopittomalla rannalla ihan luontevasti ja seisoivat hetken peppu paljaana. Suomessa olisi kai saanut jo syytteen itsensä paljastelusta/siveettömästä esiintymisestä yleisellä paikalla.

Moin, moin eli terve vaan !

Punaisia lumpeita puutarhan lammessa.

Ensimmäiset arkiaamut koettu ja takana huonosti nukutut yötä, sillä täällä on läkähdyttävän kuumaa. Helteet jatkuvat edelleen.

Lueskelen, opiskelen saksaa ( viisi uutta sanaa joka päivä  ! )ja surffailen netissä. Teen vähän kotitöitäkin J . Joka päivä olen myös päättänyt rasittaa ruumistani. Aamuisen hölkän jälkeen kelailen viikonlopun tapahtumia. Viinikylää, jossa en nähnyt yhtään humalaista tai örveltäjää, vaikka tunnelma oli ajoittain ihan riehakas. Aikuisia, lapsia ja koiria, jotka sunnuntaina  polskivat samassa Elbe-vedessä vierekkäin ja ottivat aurinkoa hiekkarannalla. Koiria, joita kuljetettiin polkupyörän perään tai eteen kiinnitetyssä kärrissä ja jotka tuntuvat olevan luontevasti joka paikassa. Perheitä, jotka ovat liikkeellä kolmen tai neljän sukupolven voimin. Mummoja, joilla on nahkarotsit ja lävistykset. Sateenkaariväkeen ei kukaan edes kiinnitä huomiota. Tungosta, jossa järjestys säilyy. Jonotusta, jossa jutellaan. Minulla on ensimmäistä kertaa elämässä on ruhtinaallisesti tai ylen määrin aikaa itselleni, hei päivää Tiina, wie geht es ? Nettikirjakauppa tekee minulla muhkean tilin .Kai tähän tottuu…

Vuokraisäntämme ovat lintujen ystäviä.

Pyörällä päästään

Pyörällä päästään

Autolevan  Saksan on ilmeisesti vallanut pyöräilyvillitys ja mikäs täällä on ajellessa, pyöräteitä riittää koko maassa 75000km. Minäkin olen nyt rikkonut pyöräilylakkoni -en ole koskaan välittänyt sinkuttamisesta. Saksalainen kokoontaitettava pyöräni muistuttaa kuitenkin lapsuuteni oranssia Ponia, jonka ohjaustankoon sidoin narut ja kuvittelin ratsastavani. Aikuiskauden pyörilypakkokin liittyi hevosiin  -Tunturilla pääsi Iisalmen Kangaslammilta heti töiden jälkeen nopsaan Koljonvirran talleille.

No anyway, täällä pyörällä päästään ihan minne vaan ja samalla välttää ahdistavat autoilijoiden Staut  ( ruuhkat ), joiden rinnalla työpaikkaliikenneruuhka välillä Ylöjärvi-Tampere on ihan Lappalie.

Pyöräilykypärää täällä näkee vain ”ammattipyöräilijöillä” eli alan harrastajilla Etanavaihteella ajavat eivät kypäristä piittaa. Pyöräteillä vallitsee järjestys ja ammattiajajat ajavat usein ajoväylillä autoilijoiden harmiksi ja meidän etanoiden iloksi. ”Halloo” ja hymy vaihtuu usein kohdatessa. Täällä palaa ikään kuin ”vanhan ajan kohteliaaseen Suomeen”, jossa tuntemattomiakin tervehdittiin oman kylän raiteilla. Minä tykkään. Ja se että yli seiskakymppiset normi-ihmiset pyöräilevät 70 km päivässä ei ole mikään juttu – sähköpyörä auttaa, mutta ei tee kaikkea työtä.

Toki tiedän, että kuten Suomessakin, pyöräilijät kiristävät muiden hermoja isoissa kaupungeissa. Mutta sieltä voi ja kannattaa pysyä poissa. Tiällä mualla on mukavoo ja ehkäpä tässä pienen treenijakson jälkeen voisi uskaltautua vaikkapa Berliinin ympäriajoon ( yhtenäistä pyörätietä 1111 km ). Hipsulle pitänee silloin ostaa kori tai peräkärry J.

Tälläisillä teillä kelpaa ajella.

Heimat

Maalaiselämään kuuluu eläimet, nämä asuvat lähes naapurissa.

Kokeilu..

Ei sitä ois pienenä uskonut, että on neekerin kanssan suihkussa" lausui sisareni anoppi hoitokodissa. Minulla on nyt vähän samanlainen fiilis. Lettipäinen Tiina, hirvittävän piiiitkä ja ujo tyttö, jota kilojen vähäisyyden vuoksi makaroniksi haukuttiin, ei myöskään pienenä uskonut eikä vähän isompanakaan. Mutta jetzt bin ich hier ja bloggailen vähän saksalaisesta elämänmenosta ja omista fiiliksistä.Täytyy opetella ja tsekata onko tämä blogipohja hyvä.
Niin että melkein  "Pöljän pysäkiltä palmupuiden siimekseen " 

Harjoittelukuva, mutta teksti asiaa.