Moin, moin eli terve vaan !

Punaisia lumpeita puutarhan lammessa.

Ensimmäiset arkiaamut koettu ja takana huonosti nukutut yötä, sillä täällä on läkähdyttävän kuumaa. Helteet jatkuvat edelleen.

Lueskelen, opiskelen saksaa ( viisi uutta sanaa joka päivä  ! )ja surffailen netissä. Teen vähän kotitöitäkin J . Joka päivä olen myös päättänyt rasittaa ruumistani. Aamuisen hölkän jälkeen kelailen viikonlopun tapahtumia. Viinikylää, jossa en nähnyt yhtään humalaista tai örveltäjää, vaikka tunnelma oli ajoittain ihan riehakas. Aikuisia, lapsia ja koiria, jotka sunnuntaina  polskivat samassa Elbe-vedessä vierekkäin ja ottivat aurinkoa hiekkarannalla. Koiria, joita kuljetettiin polkupyörän perään tai eteen kiinnitetyssä kärrissä ja jotka tuntuvat olevan luontevasti joka paikassa. Perheitä, jotka ovat liikkeellä kolmen tai neljän sukupolven voimin. Mummoja, joilla on nahkarotsit ja lävistykset. Sateenkaariväkeen ei kukaan edes kiinnitä huomiota. Tungosta, jossa järjestys säilyy. Jonotusta, jossa jutellaan. Minulla on ensimmäistä kertaa elämässä on ruhtinaallisesti tai ylen määrin aikaa itselleni, hei päivää Tiina, wie geht es ? Nettikirjakauppa tekee minulla muhkean tilin .Kai tähän tottuu…

Vuokraisäntämme ovat lintujen ystäviä.