 |
| Suvakkeja Saksassa, kuva Mopo. |
Mansikkapaikassa minun on
helpompi hengittää ja ajatella. Ilma on kuvainnollisesti puhtaampaa ja sateenkaaret saavat
loistaa.Hamburg bekennt Farbe- für Demokratie, Toleranz und Vielfalt. MOPO:n (
Hampurin aamulehti ) etusivulla on joka
päivä mainos: So kann du Flüchtlinge in Hamburg helfen. Kaupungin Karoviertelin
kaupunginosa järjestää päivittäin/ viikoittain erilaisia avustustempauksia ja tapaamisia
turvapaikanhakijoille. Suomen somessa alue varmaan nimitettäisiin
suvakkihuorien, heidän äpäröidensä ja muiden epäisänmaallisten olentojen asuinalueeksi.Täällä tuoksuu erilaisuus, vapaus, monikulttuurisuus.Sitä voi imeä pelkästään kävelemällä Hampurin
kaduilla. No, faktahan täällä on ollut jo pitkän aikaa, että samoja katuja tallaa montakymmentä eri kansalaisuutta. Torniolaiset näkivät varmaan elämänsä
ensimmäistä kertaa elävän tummaihoisen. Käyttäytymisensä perusteella. Erilaisuus pelottaa ja pään sisällä oleva pottukuoppa-ahtaus
ahdistaa.
 |
| Frankfurte Allgemeine, pakolaisteemaa. |
Täällä en lue saksalaisia keskustelupalstoja, nettiä ja lehtiä kylläkin. Suomalaisten
palstojen lukemisen olen lopettanut sen jälkeen kun oivalsin, että lukemisesta tulee vain ahdistus ja paha mieli. Olen ihan
samaa mieltä kuin idoli-bloggaajani Uuninpankkopoika, joka sanoi, että uskoi
ihmisen älykkyyteen ja sivistykseen niin kauan kuin some keksittiin. Genau. Ja jos joku ei ole käynyt koskaan esimerkiksi suomi24
palstalla, aiheena maahanmuutto, niin suosittelen. Hyppy siihen isänmaalliseen
ja ainoaksi oikeaksi hehkutettuun suomalaisuuteen on raju isku tajuntaan ja tuo oksennuksen
kurkkuun. Onko se minun isänmaani ? Ei.
Taidan tuumata vielä, että Suomen koululaitos on epäonnistunut.
Soumen somen roska kirjoittelu on tänä kirjotus virheitä, koska ne
Afrikkalaiset ja muut irakista tulevat raiskaajat ovat pilanneet kaiken.
Oman äidinkielen taidot ovat nollaluokkaa, vaikka kirjoittajat hehkuttelevat suomalaisuudellaan
ja isänmaallisuudellaan. Siis lisää
äidinkielen opetusta. Peruskoulun tavoitteena
on myös muun muassa kasvattaminen
ihmisyyteen ja erilaisuuden kunnioittamiseen. Lisää tätäkin. Ja äkkiä. Ja koska
näyttää siltä, että some on tullut jäädäkseen, niin medialukutaito ja
mediakriittisyys olisi nostettava arvoonsa. Nih.
Ja juu, onhan onneksi todettu, että sitä suuriäänisintä älämölöä
pitää yllä pieni joukko. Ääripäässä vanhemmat, jotka kuvaavat sen, kun
opettavat nuken avulla vaippaikäistä taapertajaa lyömään pakolaisia. Lyömään.
Tai kehottavat pelaamaan pesäpalloa pallona maahanmuuttaja. Onneksi on paljon, paljon suomalaisia, jotka ajattevat ja toimivat eri tavalla.
Jaksavat yrittää keskustella netissä. Ovat vapaaehtoistöissä pelotteista ja
leimaamisesta ja uhkailusta huolimatta.
Janiinedelleen. Mutta kaikki se saa ihan liian vähän näkyvyyttä. Ilmeisesti se
ei ole yhtä mediaseksikästä kuin isomahaiset,Suomen lippu olkapäillä marssivat
örvähtelevät miehet. Jos minä saisin päättää, en uutisoisi enää lainkaan näitä,
vaan kääntäisin koko asian päälaelleen.
Suoltaisin piiitkään julkisuuteen pelkkää positiivista, sitä mitä
Suomessa tehdään. Onnistutaan. Autetaan.
Ei pelätä. Ollaan iloisia. Tehdään yhdessä. Koetaan myötätuntoa. Viha lisää
vihaa. Pitää lisätä totuutta.
Outoa minusta on myös se, että päättäjämme ovat kovin
hiljaa. Olli Immosta ei harjata ja hän on palaamassa eduskuntaryhmäänsä, vaikka
kytkökset natsiliikkeisiin ovat olemassa. Entinen kansanedustaja Hirvisaari kirjoittaa suvakkihuorista. Ainoa pelastus on tuo sana
entinen. Ulkoministeri syyttää naapurimaata rikolliseksi. Opettajaeläin Laura
ei kuulukaan eläinkuntaan. Myötähäpeää. Odotan koko ajan Suomesta jyrähdystä Saksan malliin:
Nollatoleranssi rasismille. Tässä sen sanoo yhtenä monen ministerin joukosta
oikeusministeri Maas. Syön vanhat villahousuni, jos persuministeri Lindström
tekee saman. Kyllä täällä lehdistössä keskustellaankin asiasta.
Epäonnistuminen aikaisemmassa kotouttamispolitiikassa myönnetään. Janiinedelleen. Kaiken tämän vuoksi Saksa on minulle
mansikka. Sateinen kylläkin.
Ja juu, kyllä Saksassa on rasismia. Neonatsit ja muut. Ja
kumma kyllä, ne kasvavat ja lisääntyvät pääsääntöisesti siellä entisen
Itä-Saksan puolella ,Itä-Blokissa. Kuuluuko Suomi samaan joukkoon ja selittääkö
se ilmiön ? Syyskuun puolessa välissä oli näiden saksalaisten
”isänmaanystävien” juhlapäivä ja sieltähän niitä tulla tupsahti tänne
Hampuriinkin vierailulle. Päärautieasemalle yrittivät. Mutta vastassa oli
tuhatpäinen suvakkilauma, joka muodosti ihmisketjun turvapaikanhakijoiden
ympärille. Ja sitten tulikin paikkalle aika monta polliisia ja nämä nuoret ja
reipasotteiset miehet lähetettiin junalle takaisin sinne, mistä he olivat
tulleetkin. Tehokkaasti. He eivät yksinkertaisesti saa tilaa täällä. Suvaitsevaisuudessa ei tarvitse suvaita kaikkia ja kaikkea. Niihin kuuluivat rasismi ja fasismi.
Viime viikonloppuna olin palaamsaa S-bahnalla Karoviertelistä
kotiin. Vaunu oli täynnä. Minua vastapäätä istui saksalainen harmaahiuksinen
vanha herra. Hän ja minäkin mulkoilimme ovensuun täyttäviä tummia
aurinkolasipäisiä nuorukaisia, jotka olivat nousseet vaunuun ihan viime
tipassa. ” Jaaha, pummilla yrittävät nuo raukat matkustaa, mitähän ne täällä
oikein tekevät jnejne ” –ajatuskupla oli varmaankin minun ja herran ja monen muun kanssamatkustajan yhteinen. Ja
sitten nämä hyväkuntoiset, hyvännäköiset ja hyvin pukeutuneet nuoret miehet ( ihan kuin arvaten monen matkustajan
ajatukset) odottivat rauhassa ja vetivät sitten hymyillen korttinsa esiin:
Fahrkarten, bitte. Herra, minä ja muut matkustajat purskahdimme tahtomattamme nauruun, jota
kesti seuraavalle pysäkille asti. Olimme kaikki saaneet hyvän opetuksen.
Jälkikirjoitus:
Joo, mulla on varmaan vaaleanpunaiset ( tai mustapunakeltaiset ) silmälasit ja joo, kyllä tänne voisi jäädä, monestakin syystä.. Ja joo, rakastan edelleen montaa asiaa Suomessa.
