Mansikkapaikka

Suvakkeja Saksassa, kuva Mopo.

Mansikkapaikassa minun  on helpompi hengittää ja ajatella. Ilma on kuvainnollisesti puhtaampaa ja sateenkaaret saavat loistaa.Hamburg bekennt Farbe- für Demokratie, Toleranz und Vielfalt. MOPO:n ( Hampurin  aamulehti ) etusivulla on joka päivä mainos: So kann du Flüchtlinge in Hamburg helfen.  Kaupungin Karoviertelin kaupunginosa järjestää päivittäin/ viikoittain  erilaisia avustustempauksia ja tapaamisia turvapaikanhakijoille. Suomen somessa alue varmaan nimitettäisiin suvakkihuorien, heidän äpäröidensä ja muiden epäisänmaallisten olentojen asuinalueeksi.Täällä tuoksuu erilaisuus, vapaus, monikulttuurisuus.Sitä voi imeä pelkästään kävelemällä Hampurin kaduilla. No, faktahan täällä on ollut jo pitkän aikaa, että samoja katuja tallaa montakymmentä eri kansalaisuutta. Torniolaiset näkivät varmaan elämänsä ensimmäistä kertaa elävän tummaihoisen. Käyttäytymisensä perusteella. Erilaisuus  pelottaa ja pään sisällä oleva pottukuoppa-ahtaus ahdistaa.

Frankfurte Allgemeine, pakolaisteemaa.

Täällä en lue saksalaisia keskustelupalstoja,  nettiä ja lehtiä kylläkin. Suomalaisten palstojen lukemisen olen lopettanut sen jälkeen kun oivalsin, että  lukemisesta  tulee vain ahdistus ja paha mieli. Olen ihan samaa mieltä kuin idoli-bloggaajani Uuninpankkopoika, joka sanoi, että uskoi ihmisen älykkyyteen ja sivistykseen niin kauan kuin some keksittiin. Genau. Ja jos joku ei ole käynyt koskaan esimerkiksi suomi24 palstalla, aiheena maahanmuutto, niin suosittelen. Hyppy siihen isänmaalliseen ja ainoaksi oikeaksi hehkutettuun suomalaisuuteen on  raju isku tajuntaan ja tuo oksennuksen kurkkuun. Onko se minun isänmaani ? Ei.

Taidan tuumata vielä, että Suomen koululaitos on epäonnistunut. Soumen somen roska kirjoittelu on tänä kirjotus virheitä, koska ne Afrikkalaiset ja muut irakista tulevat raiskaajat ovat pilanneet kaiken. Oman äidinkielen taidot ovat nollaluokkaa, vaikka kirjoittajat hehkuttelevat suomalaisuudellaan ja isänmaallisuudellaan. Siis lisää äidinkielen opetusta. Peruskoulun tavoitteena  on myös  muun muassa kasvattaminen ihmisyyteen ja erilaisuuden kunnioittamiseen. Lisää tätäkin. Ja äkkiä. Ja koska näyttää siltä, että some on tullut jäädäkseen, niin medialukutaito ja mediakriittisyys olisi nostettava arvoonsa. Nih.

Ja juu, onhan onneksi todettu, että sitä suuriäänisintä älämölöä pitää yllä pieni joukko. Ääripäässä vanhemmat, jotka kuvaavat sen, kun opettavat nuken avulla vaippaikäistä taapertajaa lyömään pakolaisia. Lyömään. Tai kehottavat pelaamaan pesäpalloa pallona maahanmuuttaja. Onneksi on paljon, paljon suomalaisia, jotka ajattevat ja toimivat eri tavalla. Jaksavat yrittää keskustella netissä. Ovat vapaaehtoistöissä pelotteista ja leimaamisesta ja uhkailusta  huolimatta. Janiinedelleen. Mutta kaikki se saa ihan liian vähän näkyvyyttä. Ilmeisesti se ei ole yhtä mediaseksikästä kuin isomahaiset,Suomen lippu olkapäillä marssivat örvähtelevät miehet. Jos minä saisin päättää, en uutisoisi enää lainkaan näitä, vaan kääntäisin koko asian päälaelleen.  Suoltaisin piiitkään  julkisuuteen pelkkää positiivista, sitä mitä Suomessa tehdään.  Onnistutaan. Autetaan. Ei pelätä. Ollaan iloisia. Tehdään yhdessä. Koetaan myötätuntoa. Viha lisää vihaa. Pitää lisätä totuutta.

 Outoa minusta on myös se, että päättäjämme ovat kovin hiljaa. Olli Immosta ei harjata ja hän on palaamassa eduskuntaryhmäänsä, vaikka kytkökset natsiliikkeisiin ovat olemassa. Entinen kansanedustaja  Hirvisaari kirjoittaa  suvakkihuorista. Ainoa pelastus on tuo sana entinen. Ulkoministeri syyttää naapurimaata rikolliseksi. Opettajaeläin Laura ei kuulukaan eläinkuntaan. Myötähäpeää. Odotan koko ajan  Suomesta jyrähdystä Saksan malliin: Nollatoleranssi rasismille. Tässä sen sanoo yhtenä monen ministerin joukosta oikeusministeri Maas. Syön vanhat villahousuni, jos persuministeri Lindström tekee saman. Kyllä täällä lehdistössä keskustellaankin asiasta. Epäonnistuminen aikaisemmassa kotouttamispolitiikassa myönnetään.  Janiinedelleen.  Kaiken tämän vuoksi Saksa on minulle mansikka. Sateinen kylläkin. 

Ja juu, kyllä Saksassa on rasismia. Neonatsit ja muut. Ja kumma kyllä, ne kasvavat ja lisääntyvät pääsääntöisesti siellä entisen Itä-Saksan puolella ,Itä-Blokissa. Kuuluuko Suomi samaan joukkoon ja selittääkö se ilmiön ? Syyskuun puolessa välissä oli näiden saksalaisten ”isänmaanystävien” juhlapäivä ja sieltähän niitä tulla tupsahti tänne Hampuriinkin vierailulle. Päärautieasemalle yrittivät. Mutta vastassa oli tuhatpäinen suvakkilauma, joka muodosti ihmisketjun turvapaikanhakijoiden ympärille. Ja sitten tulikin paikkalle aika monta polliisia ja nämä nuoret ja reipasotteiset miehet lähetettiin junalle takaisin sinne, mistä he olivat tulleetkin. Tehokkaasti. He eivät yksinkertaisesti saa tilaa täällä. Suvaitsevaisuudessa ei tarvitse suvaita kaikkia ja kaikkea. Niihin kuuluivat rasismi ja fasismi.

 Viime viikonloppuna olin palaamsaa S-bahnalla Karoviertelistä kotiin. Vaunu oli täynnä. Minua vastapäätä istui saksalainen harmaahiuksinen vanha herra. Hän ja minäkin mulkoilimme ovensuun täyttäviä tummia aurinkolasipäisiä nuorukaisia, jotka olivat nousseet vaunuun ihan viime tipassa. ” Jaaha, pummilla yrittävät nuo raukat matkustaa, mitähän ne täällä oikein tekevät jnejne ” –ajatuskupla oli varmaankin minun ja herran  ja monen muun kanssamatkustajan yhteinen. Ja sitten nämä hyväkuntoiset, hyvännäköiset ja hyvin pukeutuneet nuoret miehet  ( ihan kuin arvaten monen matkustajan ajatukset) odottivat rauhassa ja vetivät sitten hymyillen korttinsa esiin: Fahrkarten, bitte. Herra, minä ja muut matkustajat  purskahdimme tahtomattamme nauruun, jota kesti seuraavalle pysäkille asti. Olimme kaikki saaneet hyvän opetuksen.

Jälkikirjoitus:

Joo, mulla on varmaan vaaleanpunaiset ( tai mustapunakeltaiset ) silmälasit ja joo, kyllä tänne voisi jäädä, monestakin syystä.. Ja joo, rakastan edelleen montaa asiaa Suomessa.