Ahistusta

Vaikka tietäisin, että maailma tuhoutuu huomenna, istuttaisin tänään omenapuun! (  (Martin Luther ). Niinpä.

Täällä Saksassa kesä on kukkeimmillaan ja lomat Schlesvig- Holsteinissa lomat ovat juuri alkaneet. Minun Saksakesäni on taas päättymässä ja jo huomenna istuskelen Äyskosken rantamaisemissa, lämmitän saunan ja pulahdan Koskilampeen. Hykerryttävää. Ja kavala maailma on taas kaukana.

Siinäpä tiivistelmä

 Kavalasta maailmasta, maailman ja ihmisten pahuudesta ja hulluudesta olen entistä enemmän vakuuttunut. Trump, Venäjä, Brexit, Turkki, Erdogan, Putin, populismi, vihapuheet, rasismi, terrori-iskut  janiinedelleen eikä loppua ei näy. Suomelle ei voi kuin huokaista, ei jaksa enää. Media on täynnä vihapuhetta ja faktoihin pohjautumattomia ”totuuksia”, joilla luodaan ”todellisuuksia”, joissa samanmieliset vihamieliset lisäävät toisilleen vettä myllyyn. Hallitus tukee hiljaisuudellaan äärioikeiston huutelua, jota he itse kutsuvat kritiikiksi.  Minua on alkanut pelottaa. Me sössimme vielä kaiken. Alan olla samaa mieltä kuin filosofi ja onnellisuustutkija Frans Martela. Minä koen vielä sodan.

Täällä astun joka päivä paikallisjunaan monenkymmen eri kansalaisuuden, ihonvärin ja uskonnon kanssa.  Istun kahviloissa , joissa puheenasolina koostuu kymmenien eri kielien puroista. Osallistun konsertteihin, tapahtumiin, mielenosoituksiin. Kävelen ihmisvilinässä keskellä suurkaupungin melskettä,   jossa monikulttuurisuus on vain pieni lisäsävy siitä, että kuulumme samaan rotuun, ihmisrotuun. Rotuun, jolla on vastuu siitä, että  tämä sinivihreä pallomme voisi jatkaa pyörimistään mittaamattomassa maailmankaikkeudessa.
Pelkoa ja vihaa on helppo lietsoa ymmärtämättä, että pelolla ja vihalla ja yleistämällä ja leimaamalla mikään asia ei ratkea. Saksassa muistetaan varsin hyvin, mitä tapahtui, kun yksi ihmisryhmä onnistuttiin leimaamaan syntipukiksi kaikkeen ja määriteltiin ne, joilla on oikeus elää. Nyt demokratiamme tarvitsisi puolustajia enemmän kuin koskaan. 

Mitä minä voin tehdä ? Uskoa ja yrittää olla pelkäämättä. Pelolle ei saa milloinkaan antaa tilaa. Näin kertoi ja opetti isäni, sodankäynyt mies. Isä, kuten monet muutkaan sodan eläneet, ei mielellän puhunut kokemuksistaan. Hän kertoi  vain kahta tarinaa. Toisessa nuoret partioretkimiehet keittivät harakkakeittoa, koska mitään muuta syötävää ei enää ollut. Ja toisessa sotamies Esko pistää tupakaksi partioretkellä ja istuu kannon nokkaan nauttimaan sauhuistaan. Mielijohteesta hän polttaakin sätkästään vain puolet ja jatkaa matkaa kumppaniensa perään.  Hetken päästä kantoon lentää kranaatti. Vain puolikas sätkä antoi  Eskolle jatkoajan ja  minulle  oikeuden ja mahdollisuuden syntyä.

Pieniä ihmeitä.

Kolumnissaan "Rasistien kanssa ei kannata väitellä" Hesarin Yrjö Rautio kirjoitti näin: ”Populismi ja ääriliikkeet eivät tietenkään siitä nujerru, että ne tuomitaan. Vain aineellisen ja henkisen köyhyyden poistaminen vie niiltä kasvualustan. Se on hidas, mutta ainoa kestävä tie.” Niin on. Mutta loppuuko aika ?

Koulut alkavat pian.Tulevan opetussuunnitelman arvopohja luo pohjan sille työlle, jolla minä voin maksaa pienen osan suuresta velastani elämälle:” Perusopetus tukee oppilaan kasvua ihmisyyteen, jota kuvaa pyrkimys totuuteen, hyvyyteen ja kauneuteen sekä oikeudenmukaisuuteen ja rauhaan. Ihmisyyteen kasvussa jännitteet pyrkimysten ja vallitsevan todellisuuden välillä ovat väistämättömiä. Sivistykseen kuuluu taito käsitellä näitä ristiriitoja eettisesti ja myötätuntoisesti sekä rohkeus puolustaa hyvää. Sivistys merkitsee yksilöiden ja yhteisöjen taitoa tehdä ratkaisuja eettisen pohdinnan, toisen asemaan asettumisen ja tietoon perustuvan harkinnan perusteella.”

Rohkeus puolustaa hyvää ! Ollaan rohkeita. Työmaata tuntuu olevan.

”Let us pick up our books and pens, I said. They are our most powerful weapons. One child, one teacher, one book and one pen can change the world ” – Malala Yousafzai

Reissussa jäärääntyy

 

Jasmundin kansallispuiston ( Unescon perintökohde ) Königsstuhl on 117 meriä korkea kalkkikivijyrkänne

Jäärä on kuulema ihminen, vanha mies tai nainen, joka ei muuta mielipiteitään olosuhteiden muuttuessa. Isäni oli ilmiselvä jäärä ja minä pelkään pahoin, että olen isäni tytär tai  vuosien myötä liukumassa samaan suuntaan. Pelottavaa. Semmoista putkahteli mieleen tien päällä, että jäärä, ainakin reissussa ja ainakin osa-aikaisesti. Reissuosa-aikajäärä haluaa tehdä kaiken omalla tavallaan ja mielellään ihan eri tavalla kuin muut. On siinä matkakumppania tuurilla paiskattu. Se haluaa kulkea irti massoista, yksin ja ihan hiljaa, turvana korkeintaan se matkakumppanimurunen. Sen tärkein tehtävä on silittää jäärän olkapäätä, koska tämän kovin herkästi pillahtaa itkuun nähdessään jotain kaunista ja ihanaa ja se nolostuttaa kanssaihmisiä. Tai sitten ottaa kiinni olkapäästä, kun jäärä haluaisi mennä heiluttamaan opettajasormea selfiekeppiensä kanssa heiluville mökämaakareille. 

Sassnizin kuuluisin ranta ja Seebrücke, sesonkikautena on ahdasta.

 Onhan se niin, että jäärän harmiksi kaikki kaunis, mikä on ollut löydettävissä, on jo löytynyt ja valjastettu nykyturisti-ihmisten iloksi. Ja kun turistijäärä tuijottelee ihmesilmin maailman kauneutta niin  samalla se miettii tuota ikuisen kasvun odotusmallia vain todetakseen, että se ei voi olla muuta kuin suurta hullujen hupatusta. Minnekään ei mahdu määräänsä enempää ihmistä ja meneehän siinä jo selfiekepitkin solmuun, jos joutuu iho ihoa vasten seisomaan. 

Prora, natsien unelma massaturistikohteesta, jossa jokainen huone 2,2*4,75, ja merinäköala, rakennuksia 4,,5 km peräkanaa.

"Proradiisi" tänään. Osaa asunnoista remontoidaan loma-asunnoiksi. Osa jäänee seisomaan muistutukseksi ihmisen hulluudesta.

 Jäärä myös ihmettelee, miksi kaikkia asioita pitää olla niin monta laatua. Vaikka kahveja. Jäärä valitsee kuitenkin sen tutun ja turvallisen. Peruskahvin ja pullan, jos vyötärömitta sillä hetkellä antaa periksi. Tai ostaa Valviraa uhmaten pannukakkupalan ja kotitekoisen kahvin sedältä tien vierestä. Ihan omalla vastuulla.

Sylttiin ei voi ajaa omalla autolla, vaan matka taittuu pengerjunalla. Suora yhteys Hampuriin on olemassa.

 Jäärä ihmettelee yhtä aikaa luontoa ja ihmistä. Nämä järjestyksen ihmiset täällä kun tykkäävät olla alasti. Kovin pitkään piti jäärän tuijotella varpaitaan, kun Syltin rannoilla vyöryi vastaan koko joukko nakupellesaksalaisia. Eikä kysessää ollut edes nudistiranta. Sulassa sovussa samassa porukassa osa karvakaulustoppatakkeineen ja osa ihan pelkkine omine karvoineen. Eikä kukaan tullut pidättämään. Jäärä kun ei viranomaispelkoisena uskalla ilman uimapukua  edes mökkilaiturilta pulahtaa. 

 

Rannoille pääsee tietyistä paikoista rantamaksun maksettuaan.

Jäärä on nyt nähnyt Rügenin  ja Syltin ja Tanskan Römön.Paljon kauneutta ja paljon hienoa hiekkaa. Paljon maanteillä vyöryviä jättiläismäisiä Pauschlareise-busseja kyydissä joukko virkeitä ikäihmisiä, jota ehtivät rollaattoreineen joka paikkaan. Heille jäärä hymyilee, sillä he tietävät, että ennen kaikki oli paremmin,tai ainakin melkein. 

 

Tällä rannalla tepastellaan vaatteilla tai ilman. Saksalaiset eivät tietäne/välitä ihosyöpävaarasta.

Sieluunpainuvan helmen jäärä sai muistoksi reissun viimeisestä vierailukohteesta, Logumklosterin kirkosta. Kun jäärä sytytti kynttilät kaikken rakkaiden muistoksi, tirautti itkun ja nosti mietelauselapun itselleen, siinä luki:”You cannot do great things on this Earth, only small things with great love.” ( Mother Theresa ). Siihen on helppo uskoa, osa-päiväjääränkin.

Tanskan Römössä tullaan ratsastamaan rannalle.

 

Römön rannalla ei vielä ollut vilinää.

 

Superviehättävä Logumklosterin luostarikirkko.

 

Joka reissulla yksi hautausmaa....Logumklosterissa kuin puutarha.