Persut olalle

Täällä ois säpinää 1.5.

 Saksalainen ei täällä Pohjois-Saksassa kirmaa vappuna kedoille valkohattuisen armaansa kanssa keväisissä tunnelmissa mukanaan piknikkoriin pakattu kuohujuoma ja tippaleipä. Ei, täällä ylle puetaan musta huppari ja punainen lippu ja kuohuna toimii pinnan alta purskahtava mellakkamieliala. Täällä vietetään der Tag der Arbeits:ia ja protestoidaan ja osoitetaan mieltä kaikkea mahdollista vatsaan ja kaiken mahdollisen puolesta. Päivän nimeä on yritetty muuttaa Oikeudenmukaisuuden päiväksi. Liikkeellä ovat siis ne voimat, joiden mielestä tässä maailmassa olisi vielä aika paljon parantamisen varaa. Rasismia ja yhteiskunnallista epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Sosiaalisen oikeudenmukaisuuden ja ihmisyyden puolesta. Janiinedelleen. Suomalaiset työväenmarssijat voisivat tulla tunnelmaluomisessa opintomatkalle Hampuriin. Ja kuten aina, tällainen laillistettu mellakkapäivä antaa myös tilaisuuden huligaaneille vaan ja ainoastaan huliganoida. Poliisi on valmiina vesisuihkuineen, joita varmaankin tullaan taas tarvitsemaan. Usein päivä päättyy yhteenottoihin Alternatiivi/Linke-ihmisten ja uusnatsien kanssa. Vuoden vaarallisin päivä sanoi nettiuutinen tänä aamuna.
  

Hulinaa ja mieltä 2014

  Minä aioin tänä vappuna heilutella vain henkisesti sinivalkeita, punavihreitä ja  viherpunaisia lippuja. En uskalla mennä riehumaan hupparissa Sternschanzeen, vaan koen ehkä jotain muuta yhtä tunteita herättävää. Saksalainen lomakylä. Jos saksalainen huumori on maailman ohuin kirja, niin erakkosaksalaista ei edes ole olemassa. Kaikki tehdään mielellään isossa porukassa. Saksalainen voi matkustaa vaikka kymmenen tuhatta kilometriä vain istuakseen lomakylässä toisten saksalaisten kanssa. Ja tämä matkan suunnitteluun liittyvät paperit saksalainen laitaa mappiin numero I SUUNNITTELU ja matkan jälkeen mappiin numero II TOTETUS JA ARVIOINTI. Kun saksalainen päättää, että minulla on kivaa 27.7. klo 14.28, niin juuri niin tapahtuu. Planung !

Vapunpunaista.

Vapun toinen jännityksen paikka on sauna. Niin, olenhan minä saunonut tuhansia kertoja, mutta en saunassa SAKSASSA. Ja kuten kaikista muistakin asioista saksalaiset tietävät parhaiten, miten asioiden oikeasti ja tehokkaasti pitää tapahtua. Kohtaa siis ensimmäisen kerran elämässä SAUNAMEISTERIN, joka päättää milloin ja millintarkalleen, kuinka paljon löylyvettä heitetään vai heitetäänkö ollenkaan. Pelottavaa ja olen henkisesti valmis pakenemaan paikalta. Varsinkin jos joudun alasti saunaan ventovieraiden ihmisten kanssa. Sekin on täällä kuulemma tapa. Suomalaiset eivät ole siis ainoita outoja olioita.

Monivärinen meri.

 Mutta se on ainakin varmaa, että en saa taksijonossa turpaan, enkä liukastu oksennukseen enkä saa henkistä pahaa oloa roskaamisesta. Olen vuosikaudet pysytellyt mahdollisimman kaukana kaupungeista Suomessa Valpuri voitaisiin nimetä kansainväliseksi Roskaamisen ja örveltämisen päiväksi. Saa persuilla luvanvaraisesti. Persuilu-verbi tarkoittaa kaikkea käytöstä, johon, lempiblogistiani Jari Tervoa lainaten, beduiini ei pysty. Persuilu on pop ja epäinhimillisten ja epämääräisten sammakoiden irtipäästäminen suustaan on myös muotia. Voi kun kaikki mustat hukkuisivatkin sinne Välimereen. Ja ne islamistit tulevat vaan tänne raiskaamaan. Ei rahaa Nepaliin, Suomessakin on autettavia. Jos haluaa oksettavaa oloa vappuaamuun, ei tarvitse edellisenä iltana pilata aivojaan punaviinillä vaan lukea ainoastaan kommentointeja keskustelupalstoilta. Tai käydä tutustumassa esimerkiksi MV-sivustoon. Jutut eivät ole vappuhuumoria, vaan totta. Suomessa ei huomata Soinin vaaraa. Eikä persuilun putkahtamista ”normipäivään”.
 

Hentoa viherrystä.

Suomessa saa persuilla, mutta ei kosostella. Kosostelu on rumaa ja suvaitsematonta. Kosostelu ei ole trendikästä. Kosostelijat kuvittelevat olevansa muista suomalaisia parempia. Kosostelijat kuuluvat eliittiin. Kosostelijat eivät ymmärrä kansaa. Kosostelijat eivät ymmärrä maaseutua. Kosostelijat eivät osaa hakata halkoja. Janiinedelleen. Väärin. Kososteluun tarvtaan ennen kaikkea yksi asia. SYDÄN.

Iloista vappua. Älkää ottaka persuja olalle.

Kenen kuplassa seisot....

Jos minun pitäisi valita, kenen joukoissa seison niin olisin paljon mieluummin älykkö punaviininlatkija kuin peräkylien persu. Kai se on tunnustettava. Kaiken muun turhanaikaisen kotkotukseni lisäksi minä  en tuo Suomeen rahaa sahaamalla: Minä vien rahaa sahaamalla koko ajan pientä lovea kestävyysvajekasaan. En tee tuottavaa työtä ja siten en ymmärrä oikeasta elämästä mitään. Ajattelen kyllä, ainakin satunnaisesti. 

Vaalikiiman jälkeissä melskeissä on annettu runsaasti julkista sapiskaa. HS:n jutussa Suomen henkisestä tilasta huolensa esittäneet Anssi Kela, Jaakko Kuusisto, Jörn Donner ja Kjell Westö eivät ole sitä saaneet, ainakaan vielä, vaikka kukin heistä esitti huolestumisensa Suomen suunnasta. Kultturikuplalaisia kuitenkin. Mutta Krista Kososen maagiset sanat: ”Tulos ei edusta minun Suomeani” oli liian snobistista ja ylenkatseista moniarvoisessa mielipidevapaassa Suomessa. 

Kesää pukkaa.

Minä en asu Helsingissä ja en koskaan haluakaan asua ja olen sielultani maaseutuihminen. Punaviiniä juon kyllä ja mieluusti. Mutta voin ja haluan ja jaan ihan taviksena Kososen ja kumppaneiden tunnetilan ja sanat sunnuntain äänestystuloksen selviydyttyä. Voi ei. Alkoi ahdistaa. Tämä ei voi olla minun Suomeni, mutta se on silti, mutta haluaisin sen olevan toisenlainen. Minäkään en tunne ketään (ainakaan tietääkseni ), joka olisi äänestänyt persuja. Sori. Ja joo joo, jokainen saa äänestää ketä haluaa ja sitä sanotaan demokratiaksi, mutta kai jokainen saa edelleen sanoa ääneen myös mielipiteensä. Minäkin olen pettynyt, ahdistunut, surullinen ja minua pelottaa. Ja olisin halunnut, että Suomi valitsee toisenlaisen tien, ei kapeaa persupolkua.

Katson maalaismaisemaa ja ymmärrän.

 On jotenkin hupaisaa, millaisen ryöpyn Kosonen sai aikaan. Persuista Hakkaraisineen ja äänestäjineen tulikin yhtäkkiä suomalaisuuden todentajia, tosisuomalaisia ja sankareita. Enemmän tai vähemmän kännissä ja mitä tahansa suustaan päästävä ja HUONOSTI KÄYTTÄYTYVÄ Hakkarainen kasvoi sen ainoan todellisen, hieltä haisevan, känsäisten käsien ja rehellisen oikean Suomen edustajaksi. Kulttuuri-Kososesta kumppaneineen tuli paha kuplaeläjä, joka ei edes tiedä, miten monenlaisesta kuplasta Suomi koostuu. Eikö se Krista raukka ymmärrä mitään demokratiasta ? Onko se koskaan käynyt kehä kolmosen ulkopuolella ? Pitääkö se/ne itseään Hakkaraista ja persuja äänestäneitä fiksumpana ?  Teuvohan on paljon suvaitsevaisempi. Todellinen avomielisyyden huippu, jonka porukkaan mahtuvat kaikki muut paitsi poppaukot ja beduiinit.

Kosonen esitti siis mielipiteen. Kai hän ja minä saamme olla sitä mieltä, että tulos ei ole se, mitä hän ja minä ja varmasti moni muu toivoi sen olevan. Mutta ei näytä saavan. Nyt kun persut Soinin johdolla käänsivät pienen tappion voitokseen ( tai pikimminkin vaaliennuste meni ihan poskelleen ) ja ovat vakavasti otettava politiikan tekijä ja kenties menossa hallitukseen, niin jo menivät polvilleen media ja somettajat. Krista ei tajuu mistään mitään. Ja kamalaa, se on tehnyt pilaa vähemmistöstä. Paha juttu näin jälkikäteen, että Kingin voitti. Ja entäs sitten Pirkko, joka omi vasemmistolle ja vihreille älyköt ja kulttuuriväen. Tätähän asiaa on selvitetty yhteiskuntatieteissäkin, mutta Saisio tuumaili ääneen.  Mutta anyway, kukaan, ei siis Saisiokaan, ole koskaan väittänyt, ettei älykkö kultturelli voi äänestää muuta. Saision pääkiinnostuksen kohde jutussa oli selvittää, minkälainen kannattajakunta persuilla on ja miksi. ” En usko, että kaikki perussuomalaisten kannattajat ovat rasisteja”, lausuu Saisio. Mutta ei, julkisuudessa ja somessa oli mediaseksikkäämpää asettua havultahaisevan tosisuomalaisen pannukahvikansan edustajan puolella ja kyynel  isänmaallisessa silmässä paheksua punavihreiden helsinkiläisten älykköituhippien ahdasmielisyyttä.

Sitten Teuvoa ruvettiin ryhdistämään ja neuvoja sateli ja varmaan satelee. Laita asiasi kuntoon niin hyvä tulee. Joo, joo.  Minä en ottaisi minun firmaani Hakkaraista töihin, vaikka maksettaisi. Ja kyllä minua veetättää maksaa kulukorvauksineen melkein kymppitonni kuussa siitä, että eduskunnassa voi matkia imaanin kutsuhuutoa. Mutta Suomi rakastaa tällaisia sankareita ja ei enää Kososta, sillä hän on petturi.  Kosostakin opetettiin: Hei Krista, jokainen ääni on arvokas ja tärkeä. Ja muista, että Suomi on demokratia. Täällä on erilaisia ihmisiä ja eri paikoissa. Hohhoijaa. Kysehän ei ole lainkaan siitä. Missään ei siteerattu Kososen loppulausetta: ”Minun Suomeeni kuuluvat tasa-arvoiset ihmisoikeudet ja kaikille hyvinvointivaltio ja kaikenlainen rasismi pois.” On kyse tämän ARVON olemassaolosta, jatkuvuudesta, kasvamisesta. Ja siitä on syytä ollakin huolissaan.

Soini on luikurinovela jätkä, joka pitää kynsin hampain kiinni myös puolueeseen kuuluvista ääriaineksista. Hakkarainen edustaa sivistymättömyyttä ja siinä sinänsä harmittomassa narrinkaavussa hänellä on vankkumaton kannattajakunta. Hän on jokaisen punaniskaisen syrjäkylän keppanabaarissa istujan sankari, joka meni eduskuntaan, saa ryypätä ja rällätä ilman pelkoa potkuista, sillä on paljon kavereita ja alaikäinen tyttöystävä. Pitää duuninsa, teki ja toikkaroi ihan mitä tahansa. Seiskan lehtileikekirja on varmaan aika paksu. Kuinka moni muu työpaikka katselisi tuota. Ei yksikään, mutta yritys nimeltä Suomen omistajat haluavat ja  johtaja-Soinin hermot pitävät.

Minun huoleni kumpuaa siitä, että tietävätkö tai tajuavatko, että ehkä muiden ”mukavien” persuarvojen lisäksi eduskunnassa asioista päättämässä istuu nyt muun muassa Suomen Sisun puheenjohtaja. Sisun ohjelma vastaa Saksan kansallissosialistisen liikkeen ideologiaa ja luetaan äärioikeistoon. Ainoat rasistiksi luettavissa olevat kommentoinnit tulevat aina persuilta. Homot ja lesbot ja somalit pitäisi lähettää Ahvenanmaalle ?? Häh. Kuka haluaa kuulua tähän porukkaan ? Minä EN. Nyt se on sanottu. Missään ryhmässä ei ole toinen toistensa kanssa samankaltaisia ihmisiä, mutta rajan voi vetää johonkin ja ryhmänsä voi onneksi VALITA. Olen ehkä suvaitsematon, mutta minä en halua olla missään porukassa, johon kuuluu yksikään moisen ääriliikkeen jäsen. En nyt, enkä koskaan. Ei kiinnosta. Ja jos joku kupla on jaettava niin teen sen paljon mieluummin Kososen ja Saision kuin Hakkaraisen kanssa.

YKSINKERTAINEN ONNI

Kätken katseeni ohikulkijoilta,

etteivät he kadehtisi minua onnellisuuteni tähden.

Voi veljeni ja sisareni, hyvin tiedän:

paljon on maailmassa onnensa kadottaneita,

joilla ei ole leipää syödäkseen,

jotka rakastettu eilen hylkäsi,

jotka eivät tiedä missä ensi yönä nukkuvat.

Minun onneni tulee huomenna - se on kaikkien.

Ei ole muuta onnea kuin kaikkien onni.

Se on kuin aurinko, joka paistaa kaikille,

kuin hyvä maa, joka ravitsee kaikki,

kuin vuorien tuuli, joka vilvoittaa kaikkien oksat.

Tämä on suuri ja yksinkertainen onneni.

( Elvi Sinervo )

Saa jakaa, jos siltä tuntuu.

Turvallinen onnea

Jos löysin sisäiset lederhosenini jo alkusyksystä niin sisäinen saksalaisuuskin alkaa olla jo idulla sielussa.  Keväällä voi olla vähän pihkassa, ihastunut, katsella kaikkea vaaleanpunaisten lasien läpi. Saksa tuntuu  turvallisemmalta, ei vielä tutummalta. Mutta paremmalta paikalta elää. Ja Suomesta kuuluu vain huonoja ja pelottavia uutisia. Eduskuntavaalit jännittävät. Tänään on käytävä kirkolla äänestämässä. Demokratia on jännä ja pelottavakin asia. Eilen surffailin huvin vuoksi Ylen vaalihaastatteluja. Ehdokkaista moni kyllä valitettavasti kelluu kyllä geenialtaan matalassa päässä ( Arman Alizadin hauska kielikuva). Suomi saa jälleen sellaiset päättäjät kuin ansaitsee. Toivotaan paratsa. Mutta positiivisen mielikuvan ja kaipauksen saavat aikaan  ystävät, tuttavat, sukulaiset, työkaverit, koirat. Tervon Äyskoski ja mökki. Luonto. Ylöjärven harju. 

Lichtenbornin maisemaa.

 Talousuutiset tuuttaavat miinusta ja laman jatkumista. Myös henkisesti. Ja jostain syystä Suomessa ainoina totuudentorvina julkisuudessa laulaa liuta ihmisiä, joiden mielestä tavallinen duunari on syypää Suomen tilaan. Kun niille pitää maksaa vielä palkkaakin. Juoppoja ovat kuitenkin, koska ovat köyhiä ja lisää rahaa niille ei kannata antaa, koska eivät osaa sitä käyttää. Toisin kun ne, jotka ovat sen käyttämiseen tottuneet. Ja kestämätön kestävyysvaje. Kuten julkisen puolen vanhainkodeissa hääräävät ilmeisen laiskansutjakat perushoitajat. kuluttaa, ei tuota. Palvelut kannattaa ostaa veroparatiisifirmoilta, jotta rahat eivät vain jäisi Suomeen. Suomen työttömät makaavat vain sohvan pohjalla eivätkä haluakaan töihin. Joku kirjoittaa tuhat työhakemusta, mutta ei saa töitä. Nalle haluaa Ruotsiin, koska valtio varastaa hänen rahansa, mutta maataloustukiaisten nostaminen ei haittaa. Suomi haluaa eroon energiariippuvuudesta Venäjään ja rakentaa venäläistä ydinvoimaa, jonka jätehuoltokin on venäläisissä turvallisissa ja ehdottoman moraalisissa käsissä. Suomalaisten terveys kohenee, kun keskiolut laimennetaan tai siirretään Alkoon. Huoh. Herätys siellä pottukuopassa Puska ja muut.

Näiden vieressä aikaa viettäneenä totean: Vika ei ole korvissa, vaan korvein välissä, jos muuta luulee tai kuulee.

Suomen ja Saksan välinen pinta-alaero on pieni ( Euroopan tilastossa Suomi sijalla 64. ja Saksa 62. ), mutta väkiluku  melkein 15-kertainen. Onko tämä tilanne kansanluonnetta vai väärin/oikein tehtyjä poliittisia ratkaisuja.  Sillä täällä ne vaan porskuttavat, ominen kummallisuuksineen ja ihanuuksineen. Juovat schorlejaan ja tassuttelevat kotonaan ainaisine kotitossuineen. Vesijohtovettä täällä ilmeisesti juovat vain tällaiset alkeelliset metsäsuomalaiset kuten minä. vaikka se on juomakelpoista. Sitä ei tarjoilla kylässä eikä ravintolassa. Vedessä pitää olla kuplia, muuten se kelpaa vain uimiseen, jos siihenkään. Täällä lantarataan/miksataan myös olutta ja cokiksestakin on oma lantrattu muunnelmansa, jota myydään myös pulloissa.. Saksalainen ihminen on kekseliäs ja haluaa olla aina muita parempi. Siksi Spetzi.

Lantraus ulottuu joskus viineihinkin. Se on kauhistus tälle alkuasukkaalle, jolle viini on aina kuulunut vain juhlaan ja siihen on suhtauduttu asiaankuuluvalla kunnioituksella. Pyhä toimitus, josta pitää kantaa kansanterveydellistä huonoa omaatuntoa. Täällä ei. Eikä sitä tarvitse pyöritellä, hölskytellä, nuuhkita, pureskella, kurlata, analysoida, että hevosenhikeä vaiko huussinalustaa. Prost ja viini nautitaan mutkattomasti ja huolettomasti jo lounaalla tai kävely/ostosretkien lomassa. Jos Suomessa kaksi mummoikäistä istuu terassilla viinilasit nenänsä alla jo yhdentoista aikaan,  he ovat  todennäköisesti Kassi-Alma kaverinsa Suhina-Lemmen kanssa 80-denierin sukkahousuissa. Vanhushuolto huolestuu. Mutta täällä ei hätää, maksat toimivat Saksassa samalla tehokkuudella kuin talous.

Kaunista kylää.

 Lepopäivänä levätään eli sunnuntaina Saksassa ei tapahdu mitään. Sunnuntaisessa hiljaisessa tuomiopäivänäkymässä voi uskoa olevansa ainoa eloonjäänyt maan päällä. Jostakin syystä tämä monimiljoonainen kansa ehtii tekemään ostoksensa viikolla. Kaupat ovat kiinni. Perheet eivät vyöry kauppakeskuksiin viettämään laatuaikaa ja opettamaan lapsille kinuamisen perusteita. Täällä kävellään, pyöräillään tai ratsastetaan pyökki- ja tammimetsissä ( kuinka ÄLLÖTTÄVÄÄ ! ).Ja lounasaikaan äiti ( joka tapauksessa useimmiten nainen ) vapautetaan keittiötöistä ja  mennään syömään isovanhempien kustannuksella. Pitkään ja hartaasti ja ehdottoman äänekkäästi ja huudellaan tarvittaessa myös vieraisiin pöytiin ja annetaan tilausvihjeitä. Voisin lisätä Saksa-ylistykseen vielä monta kohtaa. Vanhuksille annetaan bussissa/baanassa paikka. Aina. Rollaattorimummoja ja lastenvaunuäitejä riennetään auttamaan. Aina. Suomessa oman kokemukseni mukaan täysin kadonnutta kansanperinnettä. Lopetan.

Hardenburgin linna, rakeneetti silloin kuin Suomeen alettiin tehdä ristiretkiä.

 Frühling. Kirsikkapuu kukkii pihassa. Aamuhämärässä kauriit tulevat usein syömään lähipellolle. Lintujen Voice of Germany on käynnissä puutarhassa täydellä volyymillä. Pieni lemmikkihiirikin näyttäytyy parvekkeella. Se ( ja lintuset ) saavat bioauringonkukan siemeniä. Kuorittuna. Pihalammikon sammakot kurlaavat kurkkujaan. Kohta on öisin korvatulppien aika. Mielessä pulputtaa keväinen onnen puro. Saan elää kevään täällä ja uuden kevään Äyskoskella toukokuussa. Tuplaonnea. Tuplakiitollisuutta. Mutta jos Soinista tulee ministeri ja Väyrynen pääsee eduskuntaan jään tänne.

 Kevään rinteitä
 lähden nyt vaeltamaan.
 Jos ilta ehtii
 on kirsikankukkia
 joiden alle levähtää.
( Tuomas Anhava )

Merkkellistä Saksaa

Pientä kujaa Lyypekissä.

Täällä riehuu pääsiäis-Niklas ja sillä on  todella pääsiäismunaa. Ulkona tulee rakeita ja tuuli on vaakasuoraa. Herttainen harmaapäinen vuokraemäntäni sanoi eilen ääni väristen, ettei ole koskaan kokenut vastaavaa. Ihmishenkiäkin vaatinut herra Niklas on kaatanut (tähän mennessä) yhden puuhun myös taloyhtiömme pihasta. Sillä on selvästi oikullinen luonne. Pariksi tunniksi se voi heltyä pienen aurinkoiseen hymyyn, mutta se on vaan petkutusta. Sitten sen veekäyrä nousee taas huippulukemiin ja se antaa tulla tuutin täydeltä. Ja sitten kohta taas anteeksi, anteeksi ja hetki rauhaa. Viime yönä sekin nukkui aika levollisesti. Ei sitä enää jaksa riehua täysillä kahta yötä peräkkäin Niklaskaan, Luojan kiitos. Edellisenä yönä se muistutti ikävää naapuria, joka ei ymmärrä, että joku haluaa kuunnella vain Nukkumatin pehmeää ja lempeää ääntä. Lyömäsoittimet kattopelleillä ja rumpusoolot ikkunoissa pelästyttivät Matin tyystin. Myönnettävä on. Niklas voitti. Se sai minut irti tästä ihanasta keväthömpästä enkä uhmaa sitä viipottamalla puutarhassa hihattomissa. Toppahousut on kaivettu esiin. 

Ennen lehtiä pensaat saavat koristukseksi pääsiäsimunia.

 Niklaksen lisäksi täällä lehdistöä puhututtaa kohtalokas lentoturma ja siitä otetaan kaikki irti. Keltainen sellainen on täällä vieläkin raadollisempaa kuin Suomessa. Tosin kokemukseni Suomesta perustuvat ainoastaan kampaajalla luettuihin ”jotainpäivää”-lehteen, jonka toimittajien kirjoitustaito on jo niin ala-arvoista, että otsikotkin riittävät ajankuluksi. Täällä surffaan välillä Bildin sivuille tutkiakseni, mikä Saksassa puhututtaa. Aiheet ovat täälläkin samat. Isot Pyllyt. Vieläkin Isommat Pyllyt. Rinnat. Vieläkin isommat rinnat. Kuka petti ketä ja kenen kanssa. Tämä on hottis. Jne. Ihminen on viisain eläin. Susieläimistä täällä ei ole meuhkattu tai sitten saksalaiset eivät ole yhtä luonnosta vieraantuneita kuten me suurkaupunki-suomalaiset. Susia on nimittäin alkanut ilmestyä kyliin, täälläkin. Yksi kylä suorastaan riemastui moisen villiolennon paluusta alueelle. Saksalaisille on jossain vaiheessa luomistyön yhteydessä jaettu inasen enemmän tervettä maalaisjärkeä kuin suomalaisille. Ja ilmeisesti muitakin ominaisuuksia, koska täällä menee hyvin. Voi Suomi, ei se yhteiskunta sillä lailla pyöri, että valitetaan, otetaan selfietä, syytetään toisia ja lopuksi uskotaan joulupukki-Wahlroosiin.

Iloisten katutanssijoiden hurja temppu Kaikille avoin Lyypekki-päivänä.

 Maalaisjärki kylläkin katoaa totaalisesti, kun kyseessä on numero ykkönen nyt, aina ja ikuisesti KUNINGAS JALKAPALLO eli die heilige Kuh. Jalkapallohulluus on oikeasti täällä pelottava ilmiö ja liikkuminen julkisissa/asemilla otteluiden aikaan ei todellakaan ole miellyttävää eikä aina turvallistakaan Se on vähän niin kuin fundamentalismi uskonnossa, että jos et tunnusta samaa ja kumarra, sinut voidaan kiihkotilanteessa listiä.  Huligaaneja täällä riittää niissä ympyröissä. Jokainen ottelu vaatii myös aina tuhansien, tuhansien poliisien resurssin ja sen maksavat veronmaksajat. Hulluutta, sanon minä. Mutta siitä huolimatta yksi St. Paul-ottelu on koettava kohtaloaan uhmaten ja poliisiin luottaen.

Täällä voisi vaikka asua tuumii tämä noita.

Poliiseja olen nähnyt täällä näiden kahdeksan kuukauden aikana enemmän kuin Suomessa viiden viimeisen vuoden aikana. Myönnän reilusti, että se saa tuntemaan oloni turvalliseksi, vaikka en minkään poliisivaltion kannattaja olekaan. Mutta tiedän, että jos jotain sattuisi, minun ei tarvitsisi odottaa viittä, kuutta tuntia ennen kuin joku tulisi paikalle. En ole nähnyt/kuullut/lukenut ylilyöntejä voimankäytöstä. Kerran todistin, kun poliisit laittoivat S-bahn-asemalla riehuvan nuorukaisen järjestykseen. Otteet olivat railakkaat eikä siinä kyselty, että tuliko paha mieli ja miltä sinusta nyt tuntuu. Täällä toimitaan eikä panna ensin tupakiksi ja tuumata, monessa asiassa.

Tupakkia nämä polttavat ja paljon. Hienot naisetkin ja kadulla. Kaikilla terasseilla. Kyläkahvilassakin saattaa olla tupakkapuoli ja erityisiä tupakki-Kneipeja, joissa poltetaan vapaasti. Tämä valistus menee hitaasti saksalaiseen päähän. Baijerissa vallan riemastuttiin, kun Oktoberfesteistä päätettiin tehdä kokonaan savuttomat. Koska aina on juotu olutta ja poltettu samalla tupakkia, sanoivat Baijerin vatsakkaat, mutta hävisivät. Ilmeisesti vatsat eivät olleet riittävän suuria kumoamaan moista poliittista päätöstä.

Politiikka ja poliitikot ovat myöskin täällä lehdistölle ”vapaata riistaa”.  Mutta ei yhtä anteeksiantavaa kuin Suomessa. Täällä ei tulisi kuuloonkaan, että Ilkka Kanervan tapainen limanuljaska, vaikka kuinka osaisi asiansa, voisi jatkaa uraansa lukemattomien Tuksu-Puksu skandaalien jälkeen. Kun on se ”heikkous”. Uusia on aina tulossa. Suomen pienuus korostuu siinä, että meillä on aina samat tyypit kaikessa. Kekkonen-Kekkonen-Kekkonen-ilmiö, polittikassa ja viihteessä. Ensin Pimiä haastattelee Harkimoa ja sitten Harkimo Pimiää. Sitten Nyberg Loiria ja Loiri Nybergiä. Janiinedelleen. Ja jos on riittävän vakuuttava, saa oman shown, johon taas voi kutsua kaverinsa uudelle kierrokselle. Merkillistä. Politiikassa ja taloudessa voi sössiä ja sinut palkitaan siitä ruhtinaallisesti. Suurimmat talousmokat kirja on aika surullista luettavaa.

Pääsiäisjorinat alkavat päättyä ja kohta pitää laittaa uuniin pääsiäisnyhtöpossua. Mutta merkillistä on myös Merkel. Rautanainen, joka ei varmaankaan jää kiinni yhdestäkään skandaalista. Käy itse kaupassa ja kokkaa ruokansa silloin kun on kotona. Työhullu. Niskavuoren Heta. Minulle tulee välillä mieleen entinen rakas pomoni, arvostettu sivistystoimenjohtaja kotikunnassani. Anneli löi usein reksikokouksissa löi nyrkkiä pöytään ja sanoi miesrehtoreille :Pojat, pojat ! Ja pojat kuuntelivat ja tottelivat. Niin kuin täälläkin. Ihailen Merkeliä  siinä, että hän AINA tuomitsee avoimesti rasismin, vaikka puolueessa on myös sivuääniä. Merkelissä on yksi todella huono puoli, jota en voi antaa anteeksi. Hän ei pidä koirista.

Merkel vieraili veljespuolueen kutsusta Suomessa. Asia uutisoitiin täällä etupäässä siten, että Angela kävi Alexille kertomassa, ettei Suomi voi luistaa EU:n linjasta Venäjän suhteen. Mietin vaan, miksi Alex ei kutsunut venäläisen veljespuolueen pomoa samoihin bileisiin. Sehän olisi ollut itse Vladimir.

ILOISTA JA AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ !