Merkkellistä Saksaa

Pientä kujaa Lyypekissä.

Täällä riehuu pääsiäis-Niklas ja sillä on  todella pääsiäismunaa. Ulkona tulee rakeita ja tuuli on vaakasuoraa. Herttainen harmaapäinen vuokraemäntäni sanoi eilen ääni väristen, ettei ole koskaan kokenut vastaavaa. Ihmishenkiäkin vaatinut herra Niklas on kaatanut (tähän mennessä) yhden puuhun myös taloyhtiömme pihasta. Sillä on selvästi oikullinen luonne. Pariksi tunniksi se voi heltyä pienen aurinkoiseen hymyyn, mutta se on vaan petkutusta. Sitten sen veekäyrä nousee taas huippulukemiin ja se antaa tulla tuutin täydeltä. Ja sitten kohta taas anteeksi, anteeksi ja hetki rauhaa. Viime yönä sekin nukkui aika levollisesti. Ei sitä enää jaksa riehua täysillä kahta yötä peräkkäin Niklaskaan, Luojan kiitos. Edellisenä yönä se muistutti ikävää naapuria, joka ei ymmärrä, että joku haluaa kuunnella vain Nukkumatin pehmeää ja lempeää ääntä. Lyömäsoittimet kattopelleillä ja rumpusoolot ikkunoissa pelästyttivät Matin tyystin. Myönnettävä on. Niklas voitti. Se sai minut irti tästä ihanasta keväthömpästä enkä uhmaa sitä viipottamalla puutarhassa hihattomissa. Toppahousut on kaivettu esiin. 

Ennen lehtiä pensaat saavat koristukseksi pääsiäsimunia.

 Niklaksen lisäksi täällä lehdistöä puhututtaa kohtalokas lentoturma ja siitä otetaan kaikki irti. Keltainen sellainen on täällä vieläkin raadollisempaa kuin Suomessa. Tosin kokemukseni Suomesta perustuvat ainoastaan kampaajalla luettuihin ”jotainpäivää”-lehteen, jonka toimittajien kirjoitustaito on jo niin ala-arvoista, että otsikotkin riittävät ajankuluksi. Täällä surffaan välillä Bildin sivuille tutkiakseni, mikä Saksassa puhututtaa. Aiheet ovat täälläkin samat. Isot Pyllyt. Vieläkin Isommat Pyllyt. Rinnat. Vieläkin isommat rinnat. Kuka petti ketä ja kenen kanssa. Tämä on hottis. Jne. Ihminen on viisain eläin. Susieläimistä täällä ei ole meuhkattu tai sitten saksalaiset eivät ole yhtä luonnosta vieraantuneita kuten me suurkaupunki-suomalaiset. Susia on nimittäin alkanut ilmestyä kyliin, täälläkin. Yksi kylä suorastaan riemastui moisen villiolennon paluusta alueelle. Saksalaisille on jossain vaiheessa luomistyön yhteydessä jaettu inasen enemmän tervettä maalaisjärkeä kuin suomalaisille. Ja ilmeisesti muitakin ominaisuuksia, koska täällä menee hyvin. Voi Suomi, ei se yhteiskunta sillä lailla pyöri, että valitetaan, otetaan selfietä, syytetään toisia ja lopuksi uskotaan joulupukki-Wahlroosiin.

Iloisten katutanssijoiden hurja temppu Kaikille avoin Lyypekki-päivänä.

 Maalaisjärki kylläkin katoaa totaalisesti, kun kyseessä on numero ykkönen nyt, aina ja ikuisesti KUNINGAS JALKAPALLO eli die heilige Kuh. Jalkapallohulluus on oikeasti täällä pelottava ilmiö ja liikkuminen julkisissa/asemilla otteluiden aikaan ei todellakaan ole miellyttävää eikä aina turvallistakaan Se on vähän niin kuin fundamentalismi uskonnossa, että jos et tunnusta samaa ja kumarra, sinut voidaan kiihkotilanteessa listiä.  Huligaaneja täällä riittää niissä ympyröissä. Jokainen ottelu vaatii myös aina tuhansien, tuhansien poliisien resurssin ja sen maksavat veronmaksajat. Hulluutta, sanon minä. Mutta siitä huolimatta yksi St. Paul-ottelu on koettava kohtaloaan uhmaten ja poliisiin luottaen.

Täällä voisi vaikka asua tuumii tämä noita.

Poliiseja olen nähnyt täällä näiden kahdeksan kuukauden aikana enemmän kuin Suomessa viiden viimeisen vuoden aikana. Myönnän reilusti, että se saa tuntemaan oloni turvalliseksi, vaikka en minkään poliisivaltion kannattaja olekaan. Mutta tiedän, että jos jotain sattuisi, minun ei tarvitsisi odottaa viittä, kuutta tuntia ennen kuin joku tulisi paikalle. En ole nähnyt/kuullut/lukenut ylilyöntejä voimankäytöstä. Kerran todistin, kun poliisit laittoivat S-bahn-asemalla riehuvan nuorukaisen järjestykseen. Otteet olivat railakkaat eikä siinä kyselty, että tuliko paha mieli ja miltä sinusta nyt tuntuu. Täällä toimitaan eikä panna ensin tupakiksi ja tuumata, monessa asiassa.

Tupakkia nämä polttavat ja paljon. Hienot naisetkin ja kadulla. Kaikilla terasseilla. Kyläkahvilassakin saattaa olla tupakkapuoli ja erityisiä tupakki-Kneipeja, joissa poltetaan vapaasti. Tämä valistus menee hitaasti saksalaiseen päähän. Baijerissa vallan riemastuttiin, kun Oktoberfesteistä päätettiin tehdä kokonaan savuttomat. Koska aina on juotu olutta ja poltettu samalla tupakkia, sanoivat Baijerin vatsakkaat, mutta hävisivät. Ilmeisesti vatsat eivät olleet riittävän suuria kumoamaan moista poliittista päätöstä.

Politiikka ja poliitikot ovat myöskin täällä lehdistölle ”vapaata riistaa”.  Mutta ei yhtä anteeksiantavaa kuin Suomessa. Täällä ei tulisi kuuloonkaan, että Ilkka Kanervan tapainen limanuljaska, vaikka kuinka osaisi asiansa, voisi jatkaa uraansa lukemattomien Tuksu-Puksu skandaalien jälkeen. Kun on se ”heikkous”. Uusia on aina tulossa. Suomen pienuus korostuu siinä, että meillä on aina samat tyypit kaikessa. Kekkonen-Kekkonen-Kekkonen-ilmiö, polittikassa ja viihteessä. Ensin Pimiä haastattelee Harkimoa ja sitten Harkimo Pimiää. Sitten Nyberg Loiria ja Loiri Nybergiä. Janiinedelleen. Ja jos on riittävän vakuuttava, saa oman shown, johon taas voi kutsua kaverinsa uudelle kierrokselle. Merkillistä. Politiikassa ja taloudessa voi sössiä ja sinut palkitaan siitä ruhtinaallisesti. Suurimmat talousmokat kirja on aika surullista luettavaa.

Pääsiäisjorinat alkavat päättyä ja kohta pitää laittaa uuniin pääsiäisnyhtöpossua. Mutta merkillistä on myös Merkel. Rautanainen, joka ei varmaankaan jää kiinni yhdestäkään skandaalista. Käy itse kaupassa ja kokkaa ruokansa silloin kun on kotona. Työhullu. Niskavuoren Heta. Minulle tulee välillä mieleen entinen rakas pomoni, arvostettu sivistystoimenjohtaja kotikunnassani. Anneli löi usein reksikokouksissa löi nyrkkiä pöytään ja sanoi miesrehtoreille :Pojat, pojat ! Ja pojat kuuntelivat ja tottelivat. Niin kuin täälläkin. Ihailen Merkeliä  siinä, että hän AINA tuomitsee avoimesti rasismin, vaikka puolueessa on myös sivuääniä. Merkelissä on yksi todella huono puoli, jota en voi antaa anteeksi. Hän ei pidä koirista.

Merkel vieraili veljespuolueen kutsusta Suomessa. Asia uutisoitiin täällä etupäässä siten, että Angela kävi Alexille kertomassa, ettei Suomi voi luistaa EU:n linjasta Venäjän suhteen. Mietin vaan, miksi Alex ei kutsunut venäläisen veljespuolueen pomoa samoihin bileisiin. Sehän olisi ollut itse Vladimir.

ILOISTA JA AURINKOISTA PÄÄSIÄISTÄ !