Turvallinen onnea

Jos löysin sisäiset lederhosenini jo alkusyksystä niin sisäinen saksalaisuuskin alkaa olla jo idulla sielussa.  Keväällä voi olla vähän pihkassa, ihastunut, katsella kaikkea vaaleanpunaisten lasien läpi. Saksa tuntuu  turvallisemmalta, ei vielä tutummalta. Mutta paremmalta paikalta elää. Ja Suomesta kuuluu vain huonoja ja pelottavia uutisia. Eduskuntavaalit jännittävät. Tänään on käytävä kirkolla äänestämässä. Demokratia on jännä ja pelottavakin asia. Eilen surffailin huvin vuoksi Ylen vaalihaastatteluja. Ehdokkaista moni kyllä valitettavasti kelluu kyllä geenialtaan matalassa päässä ( Arman Alizadin hauska kielikuva). Suomi saa jälleen sellaiset päättäjät kuin ansaitsee. Toivotaan paratsa. Mutta positiivisen mielikuvan ja kaipauksen saavat aikaan  ystävät, tuttavat, sukulaiset, työkaverit, koirat. Tervon Äyskoski ja mökki. Luonto. Ylöjärven harju. 

Lichtenbornin maisemaa.

 Talousuutiset tuuttaavat miinusta ja laman jatkumista. Myös henkisesti. Ja jostain syystä Suomessa ainoina totuudentorvina julkisuudessa laulaa liuta ihmisiä, joiden mielestä tavallinen duunari on syypää Suomen tilaan. Kun niille pitää maksaa vielä palkkaakin. Juoppoja ovat kuitenkin, koska ovat köyhiä ja lisää rahaa niille ei kannata antaa, koska eivät osaa sitä käyttää. Toisin kun ne, jotka ovat sen käyttämiseen tottuneet. Ja kestämätön kestävyysvaje. Kuten julkisen puolen vanhainkodeissa hääräävät ilmeisen laiskansutjakat perushoitajat. kuluttaa, ei tuota. Palvelut kannattaa ostaa veroparatiisifirmoilta, jotta rahat eivät vain jäisi Suomeen. Suomen työttömät makaavat vain sohvan pohjalla eivätkä haluakaan töihin. Joku kirjoittaa tuhat työhakemusta, mutta ei saa töitä. Nalle haluaa Ruotsiin, koska valtio varastaa hänen rahansa, mutta maataloustukiaisten nostaminen ei haittaa. Suomi haluaa eroon energiariippuvuudesta Venäjään ja rakentaa venäläistä ydinvoimaa, jonka jätehuoltokin on venäläisissä turvallisissa ja ehdottoman moraalisissa käsissä. Suomalaisten terveys kohenee, kun keskiolut laimennetaan tai siirretään Alkoon. Huoh. Herätys siellä pottukuopassa Puska ja muut.

Näiden vieressä aikaa viettäneenä totean: Vika ei ole korvissa, vaan korvein välissä, jos muuta luulee tai kuulee.

Suomen ja Saksan välinen pinta-alaero on pieni ( Euroopan tilastossa Suomi sijalla 64. ja Saksa 62. ), mutta väkiluku  melkein 15-kertainen. Onko tämä tilanne kansanluonnetta vai väärin/oikein tehtyjä poliittisia ratkaisuja.  Sillä täällä ne vaan porskuttavat, ominen kummallisuuksineen ja ihanuuksineen. Juovat schorlejaan ja tassuttelevat kotonaan ainaisine kotitossuineen. Vesijohtovettä täällä ilmeisesti juovat vain tällaiset alkeelliset metsäsuomalaiset kuten minä. vaikka se on juomakelpoista. Sitä ei tarjoilla kylässä eikä ravintolassa. Vedessä pitää olla kuplia, muuten se kelpaa vain uimiseen, jos siihenkään. Täällä lantarataan/miksataan myös olutta ja cokiksestakin on oma lantrattu muunnelmansa, jota myydään myös pulloissa.. Saksalainen ihminen on kekseliäs ja haluaa olla aina muita parempi. Siksi Spetzi.

Lantraus ulottuu joskus viineihinkin. Se on kauhistus tälle alkuasukkaalle, jolle viini on aina kuulunut vain juhlaan ja siihen on suhtauduttu asiaankuuluvalla kunnioituksella. Pyhä toimitus, josta pitää kantaa kansanterveydellistä huonoa omaatuntoa. Täällä ei. Eikä sitä tarvitse pyöritellä, hölskytellä, nuuhkita, pureskella, kurlata, analysoida, että hevosenhikeä vaiko huussinalustaa. Prost ja viini nautitaan mutkattomasti ja huolettomasti jo lounaalla tai kävely/ostosretkien lomassa. Jos Suomessa kaksi mummoikäistä istuu terassilla viinilasit nenänsä alla jo yhdentoista aikaan,  he ovat  todennäköisesti Kassi-Alma kaverinsa Suhina-Lemmen kanssa 80-denierin sukkahousuissa. Vanhushuolto huolestuu. Mutta täällä ei hätää, maksat toimivat Saksassa samalla tehokkuudella kuin talous.

Kaunista kylää.

 Lepopäivänä levätään eli sunnuntaina Saksassa ei tapahdu mitään. Sunnuntaisessa hiljaisessa tuomiopäivänäkymässä voi uskoa olevansa ainoa eloonjäänyt maan päällä. Jostakin syystä tämä monimiljoonainen kansa ehtii tekemään ostoksensa viikolla. Kaupat ovat kiinni. Perheet eivät vyöry kauppakeskuksiin viettämään laatuaikaa ja opettamaan lapsille kinuamisen perusteita. Täällä kävellään, pyöräillään tai ratsastetaan pyökki- ja tammimetsissä ( kuinka ÄLLÖTTÄVÄÄ ! ).Ja lounasaikaan äiti ( joka tapauksessa useimmiten nainen ) vapautetaan keittiötöistä ja  mennään syömään isovanhempien kustannuksella. Pitkään ja hartaasti ja ehdottoman äänekkäästi ja huudellaan tarvittaessa myös vieraisiin pöytiin ja annetaan tilausvihjeitä. Voisin lisätä Saksa-ylistykseen vielä monta kohtaa. Vanhuksille annetaan bussissa/baanassa paikka. Aina. Rollaattorimummoja ja lastenvaunuäitejä riennetään auttamaan. Aina. Suomessa oman kokemukseni mukaan täysin kadonnutta kansanperinnettä. Lopetan.

Hardenburgin linna, rakeneetti silloin kuin Suomeen alettiin tehdä ristiretkiä.

 Frühling. Kirsikkapuu kukkii pihassa. Aamuhämärässä kauriit tulevat usein syömään lähipellolle. Lintujen Voice of Germany on käynnissä puutarhassa täydellä volyymillä. Pieni lemmikkihiirikin näyttäytyy parvekkeella. Se ( ja lintuset ) saavat bioauringonkukan siemeniä. Kuorittuna. Pihalammikon sammakot kurlaavat kurkkujaan. Kohta on öisin korvatulppien aika. Mielessä pulputtaa keväinen onnen puro. Saan elää kevään täällä ja uuden kevään Äyskoskella toukokuussa. Tuplaonnea. Tuplakiitollisuutta. Mutta jos Soinista tulee ministeri ja Väyrynen pääsee eduskuntaan jään tänne.

 Kevään rinteitä
 lähden nyt vaeltamaan.
 Jos ilta ehtii
 on kirsikankukkia
 joiden alle levähtää.
( Tuomas Anhava )