Pyörällä päästään

Pyörällä päästään

Autolevan  Saksan on ilmeisesti vallanut pyöräilyvillitys ja mikäs täällä on ajellessa, pyöräteitä riittää koko maassa 75000km. Minäkin olen nyt rikkonut pyöräilylakkoni -en ole koskaan välittänyt sinkuttamisesta. Saksalainen kokoontaitettava pyöräni muistuttaa kuitenkin lapsuuteni oranssia Ponia, jonka ohjaustankoon sidoin narut ja kuvittelin ratsastavani. Aikuiskauden pyörilypakkokin liittyi hevosiin  -Tunturilla pääsi Iisalmen Kangaslammilta heti töiden jälkeen nopsaan Koljonvirran talleille.

No anyway, täällä pyörällä päästään ihan minne vaan ja samalla välttää ahdistavat autoilijoiden Staut  ( ruuhkat ), joiden rinnalla työpaikkaliikenneruuhka välillä Ylöjärvi-Tampere on ihan Lappalie.

Pyöräilykypärää täällä näkee vain ”ammattipyöräilijöillä” eli alan harrastajilla Etanavaihteella ajavat eivät kypäristä piittaa. Pyöräteillä vallitsee järjestys ja ammattiajajat ajavat usein ajoväylillä autoilijoiden harmiksi ja meidän etanoiden iloksi. ”Halloo” ja hymy vaihtuu usein kohdatessa. Täällä palaa ikään kuin ”vanhan ajan kohteliaaseen Suomeen”, jossa tuntemattomiakin tervehdittiin oman kylän raiteilla. Minä tykkään. Ja se että yli seiskakymppiset normi-ihmiset pyöräilevät 70 km päivässä ei ole mikään juttu – sähköpyörä auttaa, mutta ei tee kaikkea työtä.

Toki tiedän, että kuten Suomessakin, pyöräilijät kiristävät muiden hermoja isoissa kaupungeissa. Mutta sieltä voi ja kannattaa pysyä poissa. Tiällä mualla on mukavoo ja ehkäpä tässä pienen treenijakson jälkeen voisi uskaltautua vaikkapa Berliinin ympäriajoon ( yhtenäistä pyörätietä 1111 km ). Hipsulle pitänee silloin ostaa kori tai peräkärry J.

Tälläisillä teillä kelpaa ajella.

Heimat

Maalaiselämään kuuluu eläimet, nämä asuvat lähes naapurissa.