Mualimoo parantamassa

 

Iloisia naisratsupoliiseja turvatehtävissä.

Nyt minä tiedän, mihin voisin syntyä uudelleen siinä kuuluisassa toisessa elämässä tai mihin vaihtoelämään siirtyisin, jos ois niiku elokuvissa. Toki parikymmentä vuotta nuorempana. Ja saisin jonkun vaihtamaan elämänsä keski-ikäisen erityisopettajan rooliin Suomessa. Ich glaube nicht. Mutta siis: Saksaan, Hampuriin vaihtoehtoliikkeeseen, alternatiiviksi. Minulla olisi rastatukka ja lävistyksiä. Myös naamassa. Eläisin elämää, jossa olisin hylännyt kulutusyhteiskunnan. Tekisin järkitöitä  ja elättäisin itseni, mutta omistautuisin maailman muuttamiselle. Hupatusta, sanoi minulle murunen, kun tällaista haaveilein Hampurin Rathausmarktilla.

 Hupatusta tai ei niin minun vanhaa ja herkkää sydäntäni läikytti ja lohdutti se, että näin tuhatpäin nuoria, yksilöitä, perheitä, ystävineen ja porukoineen kokoontumassa tärkeän asian puolesta ”gegen rasismus”. Toki joukossa oli paljon  meitä eri-ikäisiä taviksiakin, mutta iso osa porukasta oli selvästi niitä, jotka ovat tietoisesti valinneet erilaisen elämäntavan. Lapset ja koirat ja soittimet ja kaikki mukana samassa 8000 ihmisen värikkäässä sopassa. Laulua. Naurua. Iloisia jälleennäkemisiä. Halauksia. Eväitä , olutta ja viiniä. Ei humalaisia, huligaaneja tai rähinää. Ja minusta tuntui, että olin mukana jossain suuressa ja oikeassa asiassa. 

Pediga puhuttaa saksalaisia ja on päivittäinen uutisaihe. Tämä lokakuussa Dresdenistä ( siis vanhaa Itä-Saksaa  ) alkanut islamisoitumista/maahanmuuttoa vastustava kansanliike on saanut myös vastavoimat liikkeelle. Onneksi. Myös Angela Merkel ja muut huippupoliitikot ovat tuominneet Pedigan jyrkästi. Tammikuun lopussa olleisiin pedigavastaisiin mielenosoituksiin osallistui satojatuhansia ihmisiä eri puolilla maata. Pedigaa vastustetaan monella tavalla ja virallinen Saksa haluaa tehdä liikkeeseen selvän pesäeron. Jopa Kölnin katedraali sammutti valonsa pedigalaisten  marssin ajaksi ( he marssivat aina maanantaisin ). Nyt marssit taitavat olla tauolla, sillä lähes koko liikkeen johto on eronnut.

Islamisoitumisen pelkoa voi kyllä ihmetellä, sillä kansasta islaminuskoisia on vain 5 % ja liikkeen synnyinalueella vastaava luku on 0,5 %. Ja faktaa on myös se, että Saksa seisahtuisi ilman maahanmuuttajia. Hyvin harvoin ainakaan Hampurin alueella näkee ehtaa punaposkista saksalaista ajamassa taksia tai siivoamassa. Fundamentalismi on Rölli-peikon sanoin kauheus ja hirveys ja äärimmäistä julmuutta niin islamissa kuin kristinuskossakin. Historiasta siis voisi oppia jotakin.  Ja uskon, että rasismi ja suvaitsemattomuus syntyvät etupäässä pelosta ja tietämättömyydestä.

Minä rakastan ihmisten kirjoa. Se on suurkaupungin parasta antia maalaistytölle. Ja totta mikä totta, helmikuun ensimmäisenä lauantaina korkkasin terassikauden Alsterin rannalla. Rehellisyyden nimissä on kerrottava, että terassilla oli lämpölamppuja ja huopia, mutta terassilla silti. Ja kun oli kerrankin tullut kaupunkiin niin pitihän sitä piipahtaa turhuuden markkinoilla eli Alsterhausissa. Ja taas joutui toteamaan, että hulluutta on monenlaista ja eläköön se. Mutta Rathausilla olin omieni joukossa.

 

Kaikki on mahdollista vielä.

Mutta tie toisensa jälkeen suljetaan,

linnut teloitetaan hitaasti, puut hakataan

meiltä pois,

huilun ääni vaimennetaan.

Me katsomme keitä he ovat, nuo pimeyden voimat,

mykkinä seisovat pyövelit.

Savun läpi heitä ei erota, lähelle ei tohdi,

mutta tuulen puhkaistessa verhon

ei ole epäilystäkään:

heillä on meidän kasvomme.

(Matti Paloheimo )