On se aika ärsyttävää. Meinaan, kun on syntynyt
omasta mielestään ainoassa oikeassa Joulupukin maassa, niin täällä väitetään,
että melkein koko joulu on oikeastaan lähestulkoon saksalainen keksintö.
Tietysti. Tätä väitettä on pakko perata myöhemmin, mutta se on myönnettävä,
että täällä joulusta otetaan kyllä kaikki irti. Minäkin otan nyt. Olen
päättänyt, että tämä joulu on erilainen. En siivoa komeroita enkä pese
kaakelinvälejä hammasharjalla. Hei hei lanttulaatikko, kinkku ja muut
suomalaiset jouluherkut. Hei hei jouluahdistus. Joulumasennus. Joulukiire. Nyt
otan pelkät rusinat pullasta.
Täälläkin sytytetään adventtina ensimmäinen
kynttilä ja siitä se joulu alkaa. Paksut kynttilät laitetaan useimmiten kuusenhavuista
tehtyyn seppeleeseen, joka on asetettu pöydälle. Kynttilöistä en minäkään
luovu. Adventtikynttilä olekaan se tärkein juttu, vaan se, että adventista
avautuvat saksalaisen joulunvieton
nerokkain keksintö. Joulutorit. Weihnachtsmarkt.
Joulutoreilla) on JOULU, jos joululla tarkoittaa
valoa, lämpöä, tunnelmaa ja läheisyyttä. Myytävää tavaraakin ja tilpehööriä on,
mutta se muodostaa kaiken muun kanssa saksalaisen insinööritaidon mukaisesti
suunnitellun täydellisen tunnelmapaketin. Ei mitään likaa ja ei mitään liian
vähän. Weihnacntsmarktilla tiivistyy joulun ja joulun odottamisen ihanuus. Ja
niin kuin kaikessa, odottaminen on parasta ja H-hetki menee ohi pikavauhtia.
Joulutorit ovat loistava keksintö nauttia kaikesta jouluhömpästä pitkään, sillä
siellä ei käväistä vain kerran. Siellä vietetään aikaa työkavereiden, perheen,
lasten, sukulaisten ja kaveriporukoiden kesken. Ja käydään vierailemassa myös
naapurikylän/kylien toreilla. Poiketaan työmatkalla. Ja kauppareissulla. Toreja
on tuhansia eri puolilla maata ja melkein
joka kylässä ainakin piskuinen sellainen. Kaiken myytävän tavaran lisäksi
Weihnachtsmarkteilla on ohjelmaa musiikista
ja näytelmistä katusoittajiin ja tempuntekijöihin. Kun tällä viikolla astelin
Pinnebergin työväenopiston saksantunnille, kajahti viereiseltä joulutorilta
houkuttevat jazzblues-sävelet. Jazzia
jouluna ! Mutta tähän aikaan pitää olla kiltti ja koulu voitti.
Toreilla valoa tuovat tietysti jouluvalot. Tuhannet
ja tuhannet. Tässä asiassa saksalainen säästäväisyys tai huoli
energiankulutuksesta ei näy. Kylätiellä voi kyllä polkea säkkipimeässä, mutta
joulutorilla hohtaa. Kuuset ovat aitoja. Niitähän täällä piisaa. Puusta rakennetujen
myyntikojujen tarjoama tuoksumaailma on ihan oman juttunsa.Paistetut mantelit,
kastanjat, leivät, vohvelit ja muita herkkutuoksuja tirisevät grillikojut. Ah.
ja kaiken kruunaa joulujuoma, Glühwein, jota nautitaan tulikuumana, kylki
kyljessä ventovieraiden kanssa, ei tönitä eikä tuupita ja kaikki on taas niin
gemütlich että. Ja joulutorilla voi olla pienessä hiprakassa ja
hymyillä kaikille ja kaikelle onnellisessa universaalissa rakkauden tilassa. Siis joulutilassa.Ensimmäisenä adventtina Hampurin keskustassa minusta tuntui ilman Glühweiniakin,
että olin kaikkien aikojen parhaan jouluelokuvan,"Rakkautta vain" sisällä. Ihanaa, vaikka Bill Nighy ja Liam Neeson puuttuivatkin. Tätä lisää koko
rahalla.
Suomen itsenäisyyspäivä liittyy täällä myös
jouluun. Joulupukin kantaisä tai kantamuoto Nikolaus on silloin liikkeellä
renkinsä Ruprechtin kanssa. Viidennen päivän iltana lapset laittavat oven
ulkopuolelle saappaan, jonka Nikolaus käy täyttämässä makeisilla, piparkakuilla
ja pähkinöillä. Toinen perinne on, että Nikolaus kiertelee talosta taloon
kultaisen kirjansa kanssa. Hän tietää, kuka on ollut kiltti ja kuka tuhma
Tuhmeliinit joutuvat Ruprechtin torumaksi tai muinaisina aikoina saattoivat
saada jopa piiskaa. Nykyisinkin vanhemmat saattavat palkata jonkun tulemaan
kotiin Nikolauksena : Onko täällä kilttejä lapsia ?? Kuulostaako tutulta ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti