Rauhanhovissa sielun rauhaa

Puiden syliin.

 Onko se rakkautta, kun lähtee toisen seuraksi hautausmaalle koko sunnuntaipäiväksi, kun kesä on tullut tilapäisesti takaisin, lämmintä on +18C ja aurinko paistaa. On se. Ja minnekäpä sitä muuallekaan sunnuntaina. Oma mieli askartelee vielä paljon elämän rajallisuudessa, niin että moporetki Ohlsdorfiin oli luonteva keino tutkailla tuntojaan. Ja niinhän siinä kävi, että silmät sumentuivat jo alkumetreillä ennen kuin mopon selästä pääsi maan kamaralle. Jos hautausmaa voisi samalla olla paratiisi, niin siellä olimme. 

Kun on joutunut riisumaan viimeisen turvahaalarin, on herkkänä kaikelle ja monia asioita katsoo erilaisin silmin. Saksan kielen vastine hautausmaalle on Friedhof eli vapaasti suomennettuna rauhanpiha tai rauhanhovi tai sovunmaa. Sana tuntuu lempeältä eikä yhtään pelottavalta.Jo  vuonna1877 avattu  Friedhof Ohlsdorf on maailman suurin puutarhahautausmaa ja sen pinta-ala on melkein 400 hehtaaria. Se on myös suosittu matkakohde. En ihmettele, vaikka se ei varmaan ole mediaseksikästä tai trendikästä. Mutta kävely tuon uskomattoman vihreyden sisällä antaa voimaa ja rauhoittaa. Hyvät henget liikkuvat. Vanhat puut ovat nähneet paljon. Kädet eivät riitä monenkaan rungon ympärille. Rhododendronkujat  polkuineen johtavat kulkijan yllätyksestä toiseen. Ja voi vain kuvitella, miltä siellä kesäkuussa näyttää, kun tuhannet alppiruusut ovat kukassa. 

Rhodoja ja rhodoja ja rhodoja.

 

Ensimmäisen maailmansodan sotilaita.

Tärkeiden suurmiesten mahtipontisia muistomerkkejä ja historiaa. Sammaloituneita hautakiviä, muistolaattoja ja kukkaloistoa. Paljon pieniä ja isoja enkelipatsaita. Valokuvia haudoilla, eläinpatsaita, kivisydämiä. Paljon surua , kaipausta ja rakkautta. Lauseita hautakivissä: Der Weg ist das Ziel. Deine Liebe bleibt. Syksyn lehdet lepäävät poluilla. Mummoja ja pappoja, jotka istuvat penkeillä ja vetävät henkeä sen jälkeen, kun ovat käyneet hoitamassa tulevaa lepopaikkaansa. Naisia kitkemässä Garten der Frauenissa eli sellaisessa osassa hautausmaata, johon on koottu vain naisten hautamuistomerkkejä ja johon vain nainen voi ostaa itselleen uurnapaikan. Ja tämä Friedhof Ohlsdorf on lepopaikka kaikkiin uskontokuntiin kuuluville.

Garten der Frauen

En tiedä onko se saksalaista järjestelmällisyyttä vai mitä, mutta täällä tuntuu olevan ihan luontevaa varata itselleen hautapaikka jo eläessään. Monia hautapaikkoja hoidetaan jo ennen kuin siellä lepää ketään. Uurnapaikka Garten der Frauen:ssa maksaa 1350€. Kun kuulin tästä saksalaisesta tavasta ensimmäisen kerran ajatus oli minusta ihan kamala ja jopa sairas ja hullu. Mutta nyt jotenkin näen sen eri tavalla. Ajatus elämän loppumisesta on pelottava. Ehkä tuo outo tapa tuo sen jollain lailla tutuksi ja luonnolliseksi osaksi elämään. Ja korostaa elämän lahjaa, jokaikisen päivän suurta iloa ja kiitollisuuden tunnetta. Minua se jäi kiehtomaan. Varsinkin lepopaikka puiden alla eli Letzte Ruhe unter Baumen on kaunis nurmikkoalue, jota vanhat tammet ja koivut kiertävät. Sinne uurnat lasketaan puiden alle lepoon.  Muistokiville on tuota kukkasia ja kynttilöitä. Moni muistolaatta odottaa vielä tulijaansa ja tänne on mahdollista päästä nukkumaan myös tuntemattomana, puiden syliin. 

Puuhautojen muistolaattoja.

 Hautausmaat ovat täynnä tarinoita. Sitä on kai tullut ihan sairaan vanhaksi, kun elämän kauneuden alkaa nähdä tämmöisissäkin asioissa. Asuipa Hampurissa Lydia Adelheit Hellenbrecht 1844-1920. Menetettyään miehensä koleraan, pukeutui Lydia päivittäin mustaan surupukuun ja alkoi ruokkia lintusia. Hän oli nimittäin vakuuttunut, että hänen miehensä on palannut maan päälle pienenä varpusena ja hänen pitää pitää niistä huolta. Molemmat olivat äärettömän eläinrakkaita. Samalla muistokivellä oleva sitruuna taas kertoo Henriette Johanne Marie Mülleristä, joka myi yötä päivää sitruunoita  Hampurin kapakoiden edustalla ja myyntihuuto ”Zitrooneen” oli kuuluisa. Marie toimitettiin mielisairaalaan ja siellä hän kuoli.Molemmat ovat saaneet tittelin Hamburger Originale=omaperäinen eli meillä sanottaisiin varmaan kylähullu. Lintulyylin ja sitruunalyylin pienet merkittävät elämät.Tallessa.