Der Alte

 

Teddybär sai kodin.

Sieltä se katseli minua surullisilla nappisilmillään keskeltä Undelohin kylän Flohmarktin myyntipöytää. Se istui yksin keski-ikäisen poninhäntämiehen tavaranpaljouden keskellä. Minä, joka olin juuri tehnyt päätöksen olla ostamatta ainakaan vuoteen yhtään mitään, tunsin sen silmät selässäni joka kerta, kun yritin sen unohtaa ja lähteä pois. Kylän rouvaväki oli kaivellut pölystä vanhoja posliinejaan, teekannujaan, hopeitaan ja turkkejaan ja ensimmäinen sortuma eli vaasi oli jo lähtenyt kainaloon ihan vaan sen vuoksi, että nuo hyväosaiset myivät ylijäämätavaroitaan eläinsuojelun hyväksi. Mies yritti tempoa kädestä pois, pois ja nummelle patikoimaan, mutta joku porasi selkääni niin lujaa, että pakeneminen ei kannattanut.  " Tämä tarvitsee uuden kodin ” sopertelin myyjämiehelle melkein itku kurkussa, en tinkinyt, vaan otin sen vaan syliin ja laskin rahat myyjän kouraan. Niin sai vanha puruilla täytetty Teddybär uuden kodin ja minä sielunrauhan ja uuden ystävän. 

Pieni polku metsän halki vie.

Miehen huumorintaju ei riittänyt enää siihen, että olisin saanut ottaa nallukan mukaan nummipatikoinnille ja niin vielä nimeä vailla oleva nalle jäi päiväunille Pitzin takapenkille, kun suuntasimme kohti Lüneburger Heiden luonnonpuistoa. Ja kaikki oli taas niin gemütlich, niin gemütlich, että melkein rupesi jo ärsyttämään. Oli postikorttimaisia vossikoita, joilla huonojalkaiset  tai muuten vaan laiskat pääsivät kurkistamaan tuon erikoisen alueen sisälle. Ja onnellsia ratsastajia laukkaamassa polkuja pitkin. Kertakaikkisen ärsyttävää sakkia !

Laukan hurmaa ylämäessä.

Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lokakuun lopussa lämpökin nousi vielä viiteentoista. Paljon vanhoja, siis oikeasti ikäihmisiä patikoimassa hyväkuntoisina ja käsikkäin ja Guten morgen vaan kaikille ja kävelysauvat ja miehillä tietysti sammalenvihreät vakosamettihousut ja ruututakki ja naisille jotain samankaltaista Burberryä. Ja kaikki niin hvväntuulisia ja onnellisia ja satoja poskipusuja ja sitten terassilla lounasta ja valkoviiniä ja kevyttä rupattelua Saksan ylivoimaisuudesta maailmassa. Kääk.

 Missä täällä on kahdeksankymmenendenierin ruskeat mummosukkahousut ja teryleenimekot ja verryttelyhousut ja tuulipuvut ? Suolentoiminta ? Kolotus ? Sairaudet ? Dementia ? Nämä vanhukset eivät kyllä suostu siihen , että sanotaan että olkaa hyvä vaan ja pissatkaa vaippoihin, meillä on kiire. Sanovat että Pipi machen vaan itse ja sitten tulee ebenpuisesta kepistä päähän Donnerwetter ja Teufel !

Kanervikkoa, nyt jo parhaat päivänsä nähneenä.

Täällä mummot laittavat ripsiväliä ja luomiväriä ja eisenväliä, vaikka ryppyihin leviäisikin. Viikonlopuksi laitetaan kampaajalla viikonlopputukka, koska viikonloppuna pitää olla nättinä.  Undelohin kippiksellä näin ihanan ihan hopeanharmaahiuksisen mummelin, joka oli ihan häpeilemättä laittanut minihameen ja vaaleanpunaiset mokkasaapikkaat. Hän oli kaunis ja onnellinen. Meillä kai sukulaiset veisivät nolostuneina. pakkohoitoon laitokseen. Täällä vanhukset tuntuvat elävän ja nauttivan. Nummila törmäsimme pariskuntaan, joiden matkanteko oli monien kävelykeppien kanssa niin hidasta että hirvitti. Toinen toistaan tukien auttoi urheilijaukki ystäväänsä tai oikeastaan vaimoaan. Ja sinne jonnekin kanervamaailmaan  he jatkoivat matkaa hyvänpäiväntoivotusten jälkeen. Prima !

Südermühleä.

Erilaisten muorien ihmettelyn lisäksi mietin, että miksi ne saksalaiset oikein Suomeen tunkevat lomalle. Omassa maassakin on niin paljon luontoa, rauhaa ja hiljaisuutta. Saksan ei tarvitse paljon markkinoida ulkomaille näitä omia luonnonihmeitään. Pitävät varmaan mieluummin omana tietonaan.Lüneburger Heidessa oli nyt kanervien kukinta-aika jo ohi, mutta kyllä patikointi maistui  syksyisessäkin maisemassa. Ja voin vain kuvitella, miltä siellä näyttää elokuussa, kun lilassa hohtava kanervameri on parhaimmillaan ja lampaat ja hevoset laiduntavat vapaina. Alue on laaja ( yli 100 000 hehtaaria ) ja mahdollsiia ”lähtöpaikkoja” on useita ja vaellus/ratsastuskilometrien määrä yli tuhat. Ja saksalaiseen tyyliinhän kuuluu, että kävelijät, polkupyöräilijät ja ratsastajat  mahtuvat samoille reiteille. Merkityiltä poluilta ei saa poistua. Südermühlessä on ihana Hof, jonne voi mennä lomalle myös oman hevosen kanssa ( hymiö ). Ihan liian kivaa.

Hevoshotellin pihaa.

 http://www.hotel-sudermuehlen.de/

http://www.naturpark-lueneburger-heide.de/

Hellmut ??

Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
Vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
Elämä on kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia.
( Elina Karjalainen )