Rokkia, rauhaa ja universaalia rakkaudentunnetta

Tämä komistus oli koirapaitakauppiaalla, paidassa siis. Sunnuntaiaamuun heräävä Hampuri venyttelee vielä Blankenesissa, kun ajelemme Jollyllä kohti Altonaa. Aamu on harmaa ja kostea. Nahkat piti vetää päälle sohvalla pötkötellen ihan kuten pillifarkut vuonna nakkijamuusi eikä olo ajovaatteissa tunnu ollenkaan mukavalta. Liikkeellä ovat vain koiranulkoiluttajat ja lenkkeilijät. Kaupathan täällä ovat kiinni sunnuntaisin, mutta leipomokahviloiden edessä on tungosta, kun ihmiset hakevat tuoretta evästä sunnuntain aamiaispöytään.  Hedelmäkori kympillä. Ihana haukotteleva aamuodotus vaihtuu kertapjäläyksellä  kunnon meteliin ja tungokseen, kun saavumme legendaarisen Fishmarketin alueelle. Maailmassa on vain yksi aito ja oikea Fishmarket ja se sijaitsee Hampurissa.  Se on jotain, jonka jokaisen Hampuriin matkaavan kannattaa kokea. Muuten turistikokemukseen Hampurissa jää iso aukko.Fishmarket avautuu joka sunnuntaiaamu  ja vain sunnuntaiaamuisin klo 05.00 ja sulkeutuu 9.30. Tämä  juontaa juurensa kauas menneisyyteen, jolloin kalastajien täytyi saada saaliinsa myydyksi tuoreena ja ennen kirkonmenoja. Aamiaisella.  Onneksi emme ole liikkeellä autolla, sillä parkkipaikoista ei ole toivoakaan. Ihmisiä on liikkeellä  tuhansia, ehkä kymmeniä sellaisia. Luin jostakin, että joka sunnuntai täällä käy noin 70 000 ihmistä. Siis joka sunnuntai 70 000 ihmistä herää klo 05.00 kokeakseen tämän Minä olen täällä ensimmäistä  kertaa ja heti toivottoman myöhässä. Mielensäpahoittaja minussa herää.   Ikäskaala 1-90. Satama on täynnä kojuja, joista löytyy kaikkea muutakin kuin kalaa. Siis kaikkea. Antiikista ruukkupalmujen ja hedelmien kautta koira-aiheisiin paitoihin. Paikalliset helppoheikit huutavat ihan niin kuin ennen vanhaan Suomen toreilla. Ja halvalla lähtee. Minä olen jo ihan ekstaasissa ulkona, mutta sisähallin meininki pudottaa sitten melkein pyllylleen. Vanha kalakauppahalli on nyt "musiikkisali", jossa vietetään kunnon sunnuntaibileitä. Jotkut ovat selvästi tulleet sisään suoraan Hampurin yöstä samoilla silmillä, mutta yhtään känniläistä en näe. Yksi uupunut Oktoberfestin aloittaja nahkashortseissaan ottaa pieniä tirsoja pöydän päässä. Rokkimummot irrottelee. Musiikki on tällä kertaa sitä itseään eli kunnon rokkia ja bändi on loistava. Ihmiset ovat iloisia, riehakkaita, onnellisia ja täynnä elämää. Ja taas saan kiinni sen tutun tunteen: eläköön erilaisuus. Melkein pillahdan itkuun, kun näen lavan edessä kaksi ihan selvin päin olevaa mummoa, jotka joraavat antaumuksella. Toisella on kävelykeppi ( ja sateenkaariperuukki ),mutta se ei tahtia haittaa. Nämä tädit ottavat musiikista ja sunnuntaista kaikki irti. Välillä he vetävät henkeä repputuoleilla, jotka he ovat laittaneet ihan lavan viereen. Vanhoja ihmisiä on muutenkin paljon  enemmän kuin nuoria. Myös muutamia ukkeja innostuu tanssibaanalla, mutta pumppu ei kestä menoa. "Unchain my hearth and set me free" vie kaikki mennessään, minutkin, ja ehdotan jo miehelle, että pannan mopo parkkiin ja jäädään tänne. Minä en ymmärrä, ettei hän suostu !! Herra saksonofisti. Aamukahvia täältä on vaikea löytää ja sitä ei voi korvata aamuskumpalla tai kaljalla. Enkä taaskaan voi olla ajattelematta kotisuomea ja sen alkoholipolitiikkaa. Meillähän moiset bileet eivät edes onnistuisi lainsäädännön takia. Ja ei ehkä muutenkaan. Johtuuko erilainen suhtautuminen alkoholiin siitä, että sitä on täällä  niin paljon ja niin helposti ja  niin halvalla saatavilla joka paikasta. Anteeksi vain, Suomen harjoittama alkoholipolitiikka alkaa tuntua entistä enemmän metsään menevältä. Tai sitten kansamme päissä asuu joku outo kirous ja tarvitsemme sitä.  Harmaata, harmaata on Elbellä.  Mutta kyllä maallakin on mukavaa. Ja itse asiassa mukavampaa.  Ajelemme leppoisesti pitkin mopoilijoiden suosimaa reittä, joka kulkee Unescon suojelemalla biosfäärialueella Boizenburgista Dömitziin. Biosfäärialueeseen pitää kuulua lailla suojeltu alue, jossa luonnonsuojelun vastaiset  toimet ovat kiellettyjä ja yhteistoiminta-alue, jossa hyväksytyt toimet ovat sallittuja. Lounastauko. Yhteistoiminta-alueilla on asutusta ja harjoitetaan taloudellista toimintaa, mutta periaatteella tasapaino ihmisen ja luonnon välillä. Ja tasapainossa näyttää kaikki olevan. Tuntuu kuin olisin astunut sisälle vanhaan aikaan. Onnelliset kanat, vuohet, lampaat hevoset ja lehmät vapaina isoilla pihoilla ja niityillä. Suurtaloustuotannosta ei ole tietoakaan.

Pieni idylli. Ajellessa kotia kohti muistan, että olen ollut täällä pian yhtäjaksoisesti kuukauden. Tunnen itseni onnekkaaksi ja olen täynnä kiitollisuutta ja rakkautta maailmankaikkeutta kohtaan . Tajuan myös, miksi tämä tasainen maisema pienine metsiköineen kolahtaa minuun niin kovin. Tai itse asiassa saan siitä samoja kiksejä kuin Afrikan savannilla. Näkee kauas. Siinä se on.  Näkee, jos joku on tulossa ja  hyvissä ajoin. Ja kun näkee kauas, on turvassa. Näkee kauas.