Viimeistä tahtoa viemässä

Ihanat koirat rannalla.

Kliseisesti aloittaen: elämässä sattuu ja tapahtuu ja törmää kaikenlaisiin asioihin. Moni juttu, tapahtuma tai tarina kulkee ajatusten läpi kiitävällä nopeudella ja unohtuu ennen kuin jo seuraava koputtaa ovelle. Ja sitten on niitä juttuja, jotka herättävät kaikki neuronit ja sinkoavat aivojen maailmaan monia kysymysmerkkejä, ihmettelyä ja hämmennystä. Tämä on bloggaus sellaisesta hämmennyksestä. Tapio Rautavaaran Korttipakan sanoin: Tämä tarina on tosi.

Jano yllättää.

Tutustuin erääseen Tainaan joskus 90-luvun alkuvuosina. Tämä Taina, kuten varmaan suurin osa ystävistäni ja tuttavistani, oli niin sanottu koiraihminen. Koiraihminenhän tarkoittaa ihmislajia, jonka intohimona ovat koirat ja kaikki koiriin liittyvät asiat. Koiraihmiset voidaan jakaa ala-lajeihin, joiden pääsääntöinen määrittäjä on koiran rotu tai roturyhmä. Taina oli terrieri-ihminen ja tarkennettuna airedalenterrieri-ihminen. Tuon kookkaan ja ilmeikkään terrierirodun, joka on aikanaan palvellut myös sodissa ja erilaisissa työtehtävissä. Minun suhteeni tähän ns. airikseen syntyi jo lapsena, kun tunnistin rodun isäni sotavalokuva-albumista.

Kiire, kiire, kiire on pikkujaloilla.

Nämä airedale-ihmiset ovat ehkä intohimoisimmin omaan rotuunsa suhtautuvia ihmisiä, joita tunnen. Aikanani ja vuosien ajan olin vääränrotuinen vakio-osallistuja kyseisen rodun kesäleireillä. Ja noilla leireillä minulle kävi selväksi myös se, että osa noista airisihmisistä näkivät airedalen enemmän historian valossa perinteisenä työkoirana ja osalle taas korvien asento, kuono-osa, otsapenger, huulet, häntä, kaula ( kuiva, lihaksikas, keskipitkä ja kohtalaisen vankka, vähitellen lapoja kohti levenevä, ei löysää kaulanahkaa )olivat keskeisessä asemassa airismaailmassa. Nuo ensin mainitut viettivät leireillä päivänsä metsässä tai pellolla  ja nuo toiset taas pääsääntöisesti nyppien terriereidensä turkkia. Ja kumpaakaan paremmaksi toista arvottamatta: molemmathan ovat meidän viisaiden ihmisen keksimiä ja määrittelemiä tekosia, jotka ovat olemassa vain ihmisten luomina sopimuksina. Ei faktoina tai elämän totuuksina.

Vähänkö söpö.

Millään muulle leirillä, vaikka koiraleirikokemuksen onkin varsin laaja, ei ole ollut yhtä hauskaa ja joskus jopa hurjaa leirielämää. Ja siellä tämä Taina tuli vuosien mukana minulle hyvinkin tutuksi. Roturakkauden lisäksi opin tuntemaan Tainan intohimoisena pelastus- ja palvelukoiraihmisenä. Siitä hän jaksoi puhua aina. Ja vaikka kuinka pitkään olisimme edellisenä iltana nuotion loisteessa maailmaa parantaneet, niin seuraavan päivän treenit eivät koskaan jääneet väliin. Se olisi ollut aivan liian iso synti.

Mitäs keksittäs ?

Taina kuoli vuona 2016. Tuota hänen intohimoaan niin pelastus- ja palvelukoiratoimintaan kuin airedalenterriereihin kuvastaa se, että hän testamenttasi koko omaisuutensa Suomen Airedalenterrieriyhdistykselle  ( Saty )käytettäväksi pelastus- ja palvelukoiratoimintaan. Piste. Tainan omaan harrastusintohimoon airedalenterriereiden parissa, pelastus - ja palvelukoiratoimintaan. Testamentti oli yksiselitteinen.

Juoksijat.

Mutta Saty:n sivuilta löytyy asiaan liittyen jotain todella kummallista. Yhdistyksen hallitus on tehnyt juristin avustuksella muutoksen Tainan viimeiseen tahtoon. Kyllä.  Vaikka Taina halusi testamentata omaisuutensa airedalenterriereiden pelastus - ja palvelukoiratoimintaan, on yhdistys kokouksessaan 28.10.2018 tehnyt ”lisäyksen/muutoksen ” testamenttiin tai tässä tapauksessa on varmaan realistisempaa sanoa testamentin TULKINTAAN eli lisännyt sinne: testamenttirahaston varoja käytetään testamentin tarkoitemääräyksen mukaan pelastus-ja palvelukoiratoimintaan, sekä monipuolisesti harrastuslajeihin, joiden voidaan katsoa tukevan näitä toimintoja.( lisäys kursivoitu )Hallituksen perustelut esitykselle: ”Taina Lundelinin testamentin todistajana ollut varatuomari on syyskokouksessa luettavassa lausunnossaan testamentin tulkinnasta vahvistanut, että Taina Lundelin on halunnut omaisuutensa tulevan hyödynnetyksi mahdollisimman monipuoliseen ja laajaan koiraharrastustoimintaan. Hallitus katsoo, että tällä lausunnolla on juridisesti ratkaiseva merkitys tulkinnan kannalta.”

 

Älä jätä.

Siis anteeksi ja rumasti mitä kettua ? Hallitus siis käveli Tainan tahdon yli perusteena juristin tulkinta ja sen perusteella testamenttiin lisättiin tällä tulkinnalla tuo  lause ”sekä monipuolisesti harrastuslajeihin, joiden voidaan katsoa tukevan näitä toimintoja. Siis huomio, tätä  lausetta ei löytynyt testamentista, vaan päätöksen sen lisäämisestä teki SATY:N hallitus lähes kolme vuotta testamentin kirjoittamisen jälkeen ja yli kaksi vuotta Tainan kuoleman jälkeen. Tätä muutosyllätystä hallituksen on siis täytynyt valmistella pitkään ja hartaasti ja tietenkin asiaan sopivan mittatilausjuristin myötävaikutuksella.

Varjo vain seuranain.

Pakkotoisto. Näitä sanoja ”sekä monipuolisesti harrastuslajeihin, joiden voidaan katsoa tukevan näitä toimintoja” ei lisätty itse testamenttiin juristin avustuksella Tainan eläessä, vaikka testamentin MUUTTAMINEN olisi ollut ja on hyvin yksinkertaista. Aikaa testamentin tekemisestä Tainan kuolemaan oli yli neljä kuukautta. Testamentin muuttaminen olisi ollut helppoa:

”Testamentin muutos on uusi testamentti. Testamenttia voidaan muuttaa milloin tahansa ennen testamentin tekijän kuolemaa, mutta muutos on tehtävä noudattamalla samaa menettelytapaa kuin itse testamenttia laadittaessakin. Kun testamenttiin tehdään lisäys tai muutos on noudatettava kaikkia testamentin muotomääräyksiä. Jos testamentin tekijä haluaa muuttaa testamenttiaan, on muutos tehtävä siis testamentin määrämuodossa. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että testamentin muuttaminen vaatii kaksi esteetöntä todistajaa, jotka todistavat muutokset oikeiksi.”( www.minilex.fi )

Tuu messiin.

Rumasti sanottuna tässä haisee joku paha ja pahasti. Jos Taina oli kerran tullut toisiin ajatuksiin, niin miksi ihmeessä tämä oikeusoppinut ei neuvonut Tainaa muuttamaan testamenttiaan kirjallisesti.  Silloin sitä ei olisi tarvinnut vuosia kuoleman jälkeen tulkita. Tässä haisee se paha ja se taitaa haista a:lla alkavalle sanalle, joka on niin ihmisen ilmeisesti myös yhdistystenkin vitsaus. Viimeinen kirjain tässä haisevassa sanassa on sihisevä konsonantti.

 

Mä oon cool.

Minä olen aina luullut, ettei testamenttia voi muuttaa enää laatijan kuoleman jälkeen tai jälkikäteen. Väärin. Tässä tapauksessa tuon muutoksen aiheuttaa tulkinta, joka jää yhden ainoan juristin kontolle ja yleiskokouksessa sitä kannattaneiden ihmisten omalletunnolle. Tuo tulkintajuristi ei varmaankaan tuntenut Tainaa kuten hänen ystävänsä ja airisharrastuskaverinsa, jotka tiesivät ja tietävät, mitä pelastus- ja palvelukoiratoiminta ja näiden eteenpäin vieminen airedalenterriereillä Tainalle merkitsi.  

 

Kukas oot ?

Tainan tarkoitus testamentissaan oli yksiselitteinen ja selkeä: pelastus- ja palvelukoiratoiminta. Ei mitään tulkintaa eikä lisättävää. No entäs lisäys: monipuoliset harrastuslajit, jotka tukevat näitä toimintoja. Hmm. Koiratanssi ? Koirafrisbee ? Trimmaus ? Näyttelytreenaus ? Koirauinti ? Koiravaellus ? Koirasurffaus ?Hallituksen PK-päiväkahvikekkerit ? Tuon lisäyksen tulkinnassa yhdistys voi päästää mielikuvituksensa totisesti valloilleen ja se oli ilmeisesti tarkoituksin. Ja siinä samassa loukataan tai pikemminkin raiskataan testamentin tekijän tahto. Ja tässä yhteydessä minä haluaisin jo puhua haudassa kääntyilemisestä.

 

Pysy perässä.

Mitä tämä asia minulle kuuluu? Tuon raiskaamisen takia tämä asia kuuluu itse asiassa kaikille, jotka aikovat jättää jotain jollekin yleishyödylliselle yhdistykselle. Miettikää. Testamenttiin ei voi luottaa. Aina voi löytyä joku ahne käsi ja sen avuksi juristi, joka voi kääntää mustan valkoiseksi tai toisin päin. Siis jos minä olisin vaikka hiihtoniilo ja haluaisin testamentata omaisuuteni rakkaan yhdistykseni  Hönttäkylän Hiihtokerho ry:lle käytettäväksi luisteluhiihdon tukemiseen, niin en voisikaan olla varma, että tahtoni toteutuisi. Hiihtoseuran hallituksessa voisi istua joku/joitakin ihmisiä, joiden mielestä on täysin väärin ja epäoikeudenmukaista, että rahani kulutetaan vain luisteluhiihtoon. Nyt Saty:n tapaan siihen voisi tulla joku TULKITSIJA, vaikkapa Hiihtoliiton juristi ja selittää, että kyllä sille Tiinalle kaikki muutkin lajit olivat tärkeitä ja rakkaita ja että itse asiassa Tiina  tarkoitti  myös perinteistä ja mäkihyppyä ja ampumahiihtoa. Ja sinne menisi viimeinen tahtoni viemäriin hallituksen johdattamana.

 

Kaunokki.

Täällä Pohjois-Saksassa vietettiin eilen vapaapäivää, kiitos Lutherin Martille, joka 500 vuotta sitten naulasi teesinsä sinne Wittenbergin kirkon oveen. Lutherhan oli perin kyllästynyt anekauppaan ja paavin ylivaltaan eli noihin perin ihmisille tyypillisiin ominaisuuksiin, vallan- ja rahanhimoon. Ne näyttävät panevan ihmisen tekemään likaisia töitä tänäkin päivänä.

Saty:n nettisivut
Minilex.fi
Kuvat otettu keväällä 2015 Timmerdorfer Strandilla.