Jätesäkin kokoinen reikä

Omat.

Häilyn unen ja valveen rajamailla ja näen mustia jätesäkkejä. Minna Pellinen ( SEY ) julkaisi  7.10. 2018 FB:ssa  koskettavan kirjoituksen mustista jätesäkeistä ja niiden sisällöstä. Säkit olivat peräisin pentutehtaalta, eikä niissä ollut pentuja, vaan pentuetehtaan tuotantovälineitä, aikuisia koiria, narttuja ja uroksia, joiden elämäntehtävänä oli ollut tuottaa, tuottaa ja tuottaa pentuja ja niiden kautta rahaa koirien omistajan kukkaroon. Jätesäkkejä oli 18 ja lopetettuja koiria enemmän. Turhia kuolemia ja vuoren kokoinen kasa turhaa kärsimystä.

Taimin viimeinen joulu

Minulle tulee ja tuli ( kuten monelle muullekin )sanasta pentutehdas ensimmäiseksi mieleen Viro, peräkontti  ja netti. Parkkipaikalla hätspikaa  peräkontista myydyt pennut. Mutta ei heti aluksi kennelnimen omaava pitkänlinjan suomalainen kasvattaja, joka on samalla Kennelliiton ulkomuototuomari. Näin kuitenkin on Pellisen kertomassa tapauksessa. Itse päädyin tähän pienellä nettisalapoliisisurffauksella sunnuntain ja maanantain välisenä yönä, kun mustat jätesäkit eivät jättäneet minua rauhaan. Nyt tuo kasvattaja/tuomaritieto on jo ihan julkista ja nimikin vilahtelee palstoilla. Nimen metsästämisen sijaan lienee hedelmällisempää pohtia, miten tähän päädyttiin. Taas.

Australianpaimenkoira Hilja

Kennelliito on erottanut kasvattajan jäsenyydestään ajalle 20.1.2018-31.12.2023 eikä tuomarioikeuksiaan enää löydy.  Hyvä niin. Silti asia herättää paljonkin kysymyksiä.  Mitä tapahtui aikavälillä elokuu 2017-lokakuu 2018 ?. Huhtikuussa 2017 tehdyssä tarkastuksessa todettiin, että eläinten pitopaikat eivät täyttäneet eläinsuojelulain ja asetuksen vaatimuksia. Kasvattaja vaihtoi paikkakuntaa.Siellä tilat tarkastettiin elokuussa 2017 ja lausunnon mukaan piha-alue-ulkotarhat ja sisätilat olivat siistit. Mitä tapahtui aikavälillä elokuu 2017-lokakuu 2018 ? Missä on mustan jätesäkin kokoinen aukko ?

Telmimistä, partis Ruusu ja collie Valo.

Omasta jätesäkkikokemuksestani on jo yli kaksikymmentä vuotta. En unohda sitä koskaan. Vuonna 1995 noormarkkulaisesta, Kennelliiton alaisesta kennelistä löytyi 130 nälkiintynyttä ja sairasta koiraa. Legendaarinen eläinsuojelija Anja Eerikäinen oli yrittänyt tehdä asialle jotain jo vuosia. Kennelliiton tarkastajat olivat käyneet paikalla monta kertaa. Ja niin edelleen. Lopputuloksena oli silloinkin –jätesäkkejä

 ( AL 26.4.1995 ). Tuo reilusti yli sadan koiran lauman tarina on kuin kopio Pellisen kertomuksesta eikä tuota kauheutta ole syytä yksityiskohtaisesti toistaa. Olin paikalla rotuyhdistyksen edustajana, tosin pihapiiristä häädettynä silloin, kun poliisit ampuivat paikalla hätätapauksina 30 koiraa.  Loput lopetettiin myöhemmin ja 75 koiraa sai hoitosopimuksen. Kuulostaako tutulta ?

Älä ole olevinas, vaikka olet Olavi. Oli se silti.

Nyt tuntuu siltä, että 23 vuodessa ei tässä asiassa ole tapahtunut paljonkaan edistystä. Noormarkun tapauksen venymisen, turhan kärsimyksen ja jätesäkkipäätöksen taustalla oli monta tekijää: Kennelliiton tarkastajat, jotka olivat pitkäaikaisia koiratouhuissa mukana olleita henkilöitä. He olivat saaneet tarkastaja-tittelinsä ikään kuin palkinnoksi. Koulutusta tai kykyä/intoa toimia tehtävässä ei ollut, ainakaan kaikilla. Paikallinen poliisin edustaja, joka paljastui kennelinpitäjän sukulaiseksi. Paikalliset sosiaaliviranomaiset, jotka olivat sitä mieltä, että koiranpito oli tärkeä osa tuon ihmisen mielenterveyttä ja siihen ei saa puuttua. Muut työssään epäonnistuneet eläinsuojelu-/valvontaviranomaiset.

Kaunokki.

Minä ( ja muutkin paikalla olleet ihmiset, rotujärjestöjen edustajat ja eläinsuojeluyhdistysten henkilöt )syytin silloin voimakkaasti Kennelliittoa. Juttu oli lajissaan ensimmäinen valtakunnallisesti huomiota herättänyt koirien kasvatustyöhön liittyvä suru-uutinen. Enkä nytkään antaisi Kennelliitolle puhdasta synninpäästöä. Liitto vakuuttaa sivuillaan, että ostaessaan rekisteröidyn pennun, ostaja voi olla varma, että kasvatustyö ja eläintenpito on valvottua. Onko näin ? Kyseisen lapinkoirakasvattajan kennelissä lopetettiin eläinsuojelutarkastuksen perusteella useita koiria jo vuonna 2006 ( Koiramme- sivusto 9.10.2018 ). Iltalehden  (9.10.2018 ) mukaan kennelin pitäjällä on tuomio eläinsuojelurikkomuksesta vuodelta 2007. Jos Kennelliiton jalostustietokantaan ( KoiraNet-jalostustietojärjestelmä ) on luottamista, on kennelin nimiin samaisina vuosina 06-07 rekisteröity 10 suomenlapinkoirapentuetta ja kolme muunrotuista. Rekisteröintejä vuodelta 2017, jolloin asiat olivat jälleen pahasti pielessä, on kymmenen. Kasvatustyössä ei ole siis ollut mitään taukoa rekisteröityjen pentujen suhteen. Rekisteröimättömiä ei uskalla edes ajatella. Ymmärrän, ettei erottaminen tai rekisteröimättömyys estä pentutehtailua. Siinä on hämäräheikkien lisäksi mukana myös kasvattajia, jotka ovat luopuneet kennelnimestään ja tuottavat nyt puhdasrotuisia rekisteröimättömiä pentuja maailmalle ilman häpeän häivää.

Milloin koittaa ymmärryksen aamu ?

Pentutehtailu on koko Eurooppaa koetteleva vitsaus, jossa on mukana monenlaista toimijaa.  Mutta se on varjo myös koirajalostuksen kattojärjestön Kennelliiton sisällä. Sivulla sanotaan : ”Osa pentutehtailijoista rekisteröi jotkut pentueensa Suomen Kennelliitossa, mutta tuottaa seuraavista juoksuista rekisteröimättömän pentueen. ”  Onko siis parempaa ja eettisempää ostaa tuo rekisteröity pentu pentutehtaasta kuin rekisteröimätön  ?  Kasvupaikka on joka tapauksessa sama. Joku tässä logiikassa mättää. Minä tulkitsen tuon lauseen niin, että pentutehtailulle annetaan hiljainen hyväksyntä tai huokaus: Me emme voi tälle asialle mitään. Teemme aina parhaamme. Emme pysty muuhun. Liittojargonia. Jos kasvattaja on jo tuomittu eläinsuojelurikkomuksesta ja saa jatkaa kasvatustyötään ja pennut rekisteröidään, on kädet nostettu pystyyn ihan vapaaehtoisesti. Mutta voisiko suomalainen minimivaatimus olla se, että kattojärjestö ei pitäisi pentutehtailijoita sisällään ? Tai ainakin yrittäisi tehdä kaikkensa, ettei niin tapahtusi.

Noormaskusta pelastettu.

Eläinsuojelurikkomuksiin liittyy usein tai lähes aina myös inhimillinen tragedia. Järjestelmä, viranomaiset, Kennelliiton kennelneuvontasysteemi ja halvalla haluavat ajattelemattomat/tietämättömät  ostajat ovat  mukana tuossa prosessissa, joka johtaa mustiin jätesäkkeihin. Kaikki ovat osa tuota mustaa ja pohjattomalta tuntuvaa jätesäkkireikää. Mutta onko tärkein mahdollistaja sittenkin lähipiiri ?Lähiomaiset, kasvattajakaverit, tuomarikaverit, rotujärjestösymppaajat, bulvaanimyyjät,  joita on ilmeisesti tässäkin tapauksessa  on ollut. Laittoivatko tuomarioikeudet  ja pitkäaikainen kasvatustyö päälle jonkinlaisen näköesteen ? Tuomarihan on koirajalostusmaailmassa jumalan asemassa ja jumalahan ei voi tehdä mitään väärää. Joka tapauksessa on ollut olemassa ihmisiä, jotka ovat tienneet asioiden todellisen laidan. He ovat ummistaneet silmänsä ja rakentaneet tuon mahdollistamisverkon. Mahdollistamisessa on voinut olla kyse halusta auttaa, mutta vääränlainen apu ja silmien sulkeminen ei auta koskaan. Ei alkoholismissa, ei huumeriippuvuudessa, ei perheväkivallassa, ei missään.  Voin tuntea himpun sääliä tuota kasvattajaa kohtaan, mutta nämä asian oikean tilan nähneet mahdollistajat haluaisin sulkea samoihin olosuhteisiin, joissa nuo eläinraukat joutuivat elämään.

 

Martiskainen.

Milloin ihmiselle koittaa ymmärryksen aamu ? Vuonna 1995 Noormarkku-tragediassa mukana ollut eläinsuojelija vastasi näin: Se koittaa silloin, kun ihminen näkee kärsivässä eläimessä oman kuvansa. Niin se on.

 Blogin kuvat omia koiriani elämäni aikahaarukassa. Noormarkusta pelastettu sai hyvän kodin muualta.

Lähteenä käytetty Koiramme-lehti 4 / 2018.