Ihan hossaa !

Minä istun paikallisjunassa miehen vieressä ja vatsanpohjassa kipristelee niinkuin ennen ruotsin kokeita kouluaikana. Olemme matkalla Reeperbahnille, kirjavaan kaikenlaisen rakkauden juhlaan, Schlagermoveen. Jo paikallisjunassa tietää tyhmempikin, että nyt on isot pilleet tulossa. Koko vaunu on täynnä värikkäästi pukeutunutta ja kovaäänistä sakkia. Kauniita tyttöjä hippimekoissaan ja poikia värikkäissä peruukeissa. Kaikki skoolaa ja hurraa ja huutaa saksalaiseen tapaan äänekkäästi ja vuolaasti. Mitä mietin, että olikonhan vuokraemäntä sittenkin oikeassa, kun teki kädellään paljonpuhuvan eleen päänsä ympärille, kun kuuli meidän olevan lähdössä moiseen kansanjuhlaan. 

Päärautatieasemalta poimimme omaan kulkueeseemme mukaan ystävät Ylöjärveltä. Mies-parka. Liikenteessä neljän pälpättävän täti-ihmisen kanssa. Eikä suostu ostamaan peruukkia, aurinkolaseja eikä edes vähimmäisvaatimusta eli värikästä lei-kaulanauhaa. Me muut sonnustaudumme pikkuputiikissaa  tilanteen vaatimalla tavalla. Tosin kokeneet schlagermovelaiset ovat suunnitelleet asujaan ilmisesti jo kuukausia. Monet porukat ovat pukeutuneet samalla teemalla – hippejä, cowboyta, Abbaa, leveitä lahkeita, kimallusta, sydänaurinkolaseja ja ennen kaikkea VÄREJÄ. 

 

Pölyhuiskun oikea käyttötapa.

Minun leveälierinen pinkki Marimekkolierihattuni sanoo yhteistyö irti ja joutuu reppuun. Onneksi löydän ihanat jättisuuret aurinkolasit. Jotain hupatusta sentää, jotta tuntisin kuuluvani tuohon 350 000 ihmisen saksalaiseen  rakkausmassaan.

Vyörymme Reeperbahnia eteenpäin kirjavassa joukossa. Ihmiset ovat iloisia, riehakkaita ja universaalissa rakkauden tilassa. Tämä on saksalaisen schlagerin, mutta ennen kaikkea kaikenvärisen ja kaikenlaisen rakkauden juhla. Sateenkaari. Leben und leben lassen. Tänne pitäisi persujen ja päiviräsästen tehdä retki. Minua naurattaa, kun kuvittelen Timo Soinia peruukissa ja mekossa heilumassa saksalaisten seassa huutamassa: HOSSA !  eli jippii. Ei taitaisi irrota.

Ikä ei ole este !

 Suunnitelmamme on kulkea tuossa rakkauskulkueessa noin kolmen kilometrin mittainen matka,. Mutta kun kulkue rekkoineen  ( 45 kappaletta )lähtee liikkeelle, on tunnelma hellesäässä liian tiivis. Jäämme puiston varjoon, happea, ihanaa. Rekat ovat täynnä schlagerjuhlijoita ja jokainen soittaa täysillä schlagerklassikoita. Onneksi olen opetellut kulttischlager Wahnsinnin ensimmäisen säkeistön ja kertosäkeen ja pääsen vedättään kunnolla- HÖLLE; HÖLLE; HÖLLE !  Ihanaa. Hyrisyttää. On hauskaa. Joku kumma tässä jutussa vetoaa minuun, vaikka en ole koskaan ollut metelin ja/tai massojen ystävä. 

Kaunis poika koristaa yhtä rekkaa.

 Neljäsataa bajamajaa. Roskaa.  Ambulansseja ja ensiapuasemia.Tölkkien kerääjät tienaavat hyvin. Näen yhden nuoren naisen oksentavan. Muutama juhlija  nukkuu jo penkeillä, kun lähdemme kotia kohti. Bileet kyllä jatkuisivat vielä monta tuntia, mutta aamulla on aikainen herätys maaseutukierrokselle. Ja ehkä se on onni, sillä emme ehdi nähdä mitään erityisen negatiivista. Paluujuna on täynnä iloisia juhlijoita, mutta en enää innostu hoilamaan heidän kanssaan. 

Seuraava aamuna netti kertoo, että ensiapua on tarvinnut 513 ihmistä. Poliisi on puuttunut 26 rikkomukseen. Heillä on kuulema ollut varsin helppo yö. Kaikenlaiset onnettomuudet ovat siis jääneet promilleen. Ei huono. Aamukahvilla kerron miehelle, että haluan ensi vuonna uudelleen. Ja rekkaan. Ja hienot vaatteet. ja kaikki muutkin herkut. Miehelle kuulema riiti yksi kerta.Ei koskaan enää. Mutta minulla on vuosi aikaa houkutella ystäviä ja opetella lisää saksalaisia schlagereitä. HOSSA !

Värikästä juhlakansaa.