Das Autoautoauto...

Valkoinen sen olla pitää.

Luinpa jostain sanonnan, että saksalaiset pitävät lapsensa poissa kaduilta, jotta autoilla olisi tilaa leikkiä. Lapsia ja nuoria ei kaduilla kyllä näykään, mutta autoja piisaa. Stau eli ruuhka on täällä sitten sellainen, että kuskilla on oltava kastemadon tikapuuhermosto - ei tunnu missään. Neljänkymmenen kilometrin mittaisen Hampurin läpiajaminen ei suju hetkessä. Meiltä siihen meni rautahevolla puolitoista tuntia ja sillä pystyy kuitenkin jonkin verran puíkkelehtimaan. Auton omistaminen tuntui ihan järjettömältä ajatukselta enkä sitä paitsi niemals haluaisi rattiin Hampurin keskustassa.

Mutta monien eipäs-juupas keskustelujen ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin(mme) kuitenkin siihen tulokseen, että das Auto toisi plussaa: Hampuriin sen kanssa lähteminen olisi hermostollinen itsemurha, mutta täällä maalla sitä meikäläinenkin voisi uskaltautua rattiin ja asioita hoitelemaan. Ja viikonloppuisin syksymmällä voisi hurruutella yhdessä naapurimaihin Eurooppaa ihmettelemään. Niin että eikun surffaamaan netissä.  Ja jos jostakin niin Saksasta auton pitäisi löytyä ja heleposti.

Kun ostin edellisen oman autoni, koko projektiin meni kuusi tuntia. Olavi Koiranen hajotti airisleirillä auton takakontin illalla ja yön aikana siitä kasvoi sellaiset sarvet otsaan, että seuraava päivänä kello 12 valkoinen Renault starttasi Pomarkun leirikeskuksen pihasta kohti Ylöjärveä. Matkalla soitin pankkiin ja järjestin rahoituksen. Sitten ajoin Outi-ystävän kanssa autokauppaan. Avausrepliikkini oli: Onko teillä valkoisia autoja  myyrä ? Ja olihan niillä. Illalla kello 18.00 kotipihassa seisoi sopivasti sisäänajettu valkoinen Opel. Ganz simpel ! 

Tämmösillä peleillä liikutaan Elbellä

Täällä ei mennyt ihan samalla kaavalla, sillä mobile.de:ssä surffaillessa tuli taas se ahdistava karkkikauppaolo, että en tiedä, mitä haluan. Tietysti hintapolitiikka rajasi pois suurimman osan, mutta silti. Järkevä johtotähteni autokaupoissa eli valkoinen väri pysyi samana, sillä joku kriteeri pitää olla varsinkin kun mobil.de:ssä oli / on autoja myytävänä 1 263 202 kpl  ( vrt. nettiauto: 85 757 ). Valkoisten määrä oli 176 484 ja  noin pienestä joukostahan oli ihan helppoa löytää se omansa hintarajauksen jälkeen. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Pienen soutamisen ja huopaamisen jälkeen. Kannattaa muuten käydä mobilen sivulla toteamassa oman auton Saksa-hinta. Sitten ei naurata vähään aikaan ja suomiverosedät tuntevat kuumotusta. Täällä sen sijaan kuumenevat omat tunteet, ennen kuin saa haluamansa auton käyttöön. Sitä ei saakaan autokaupasta mukaansa. Ensin pitää ottaa vakuutus, siis sille autolle, joka sinua kaupan pihalla odottaa. Sitten vakuutuspapereiden kanssa mennään useampaan virastoon, josta saadaan rekisterikilvet. Ja sitten ne kainalossa autokauppaan, jossa ne ruuvataan paikoilleen. Hampurissa moinen prosessi voi kestää viikonkin. Ordnung muss sein.

Nyt minulla on siis auto ja pitää opetella ajamaan. Luin taas jostain, että, jos osaat ajaa Suomessa, niin osaat ajaa Saksassa. Kaksi poikkeusta minulle: ei Hampuriin ja ei autobaanalle, ainakaan vielä. Baanoilla  ei ole nopeusrajoituksia niin vauhtisokeus voisi nopsaan viedä mukanaan. Suositusnopeus on kuulemma 130km/h , mutta autotehtaat testaavat siellä kuulemma omiaan ja muidenkin tielläliikkujien nopeus voi olla 200km/h. Hui ! Ja sitten ne muut havaitut/koetut/luetut ajosäännöt, joita Saksassa noudatetaan:

1. annetaan tilaa pyöräilijöille, aina.
2.pysähdytään suojatien eteen, aina.

3.katsotaan moottoritiellä peiliin, aina.
4.KESKISORMEN NÄYTTÄMINEN ON LAISSA KIELLETTYÄ !

 Laki ei lipsu ja toivottavasti ei myöskään kenenkään sormi , kun minä ja Pitzi aloitamme toisiimme tutustumisen.