Suola tuo onnea

 Ikkuna luostarissa.

Viisas Aapeli eli Simo Puupponen keksi sen jo paljon ennen kaikkia hyvinvointiguruja ja onnellisuustutkimuksia:  ei ole olemassa mitään pötköonnea missään asiassa vaan onni on pieniä pipanoita. Ja välillä niin pieniä, että meillä pitää olla tosi tarkat sielunsilmät, että me ne näemme. Hyviä esimerkkejä ovat vaikka toisen keittämä kahvi ja tuore pulla, auringonpilkahdus sadepäivien jälkeen, ripuliton koira, haarahaukka tammikuisella taivaalla ja jokainen voi jatkaa omaa pipanaluetteloaan loputtomiin, elleivät ne tarkat sielunsilmät ole sairastuneet kaukonäköisyyteen. Sehän hassusti tarkoittaa, että näkee kauas, mutta ei lähelle, ja ne pienet onnen pipanat ovat usein ihan siinä vieressä ja joskus jopa ihan omassa itsessä.

Karkinvärinen auringonlasku Kloster Corveyssa

 Mutta ihminen nyt vaan on sellainen, että silloin tällöin sitä kuitenkin tarvitsee jotakin isompaa, joka oikein täräyttää hyvänolon ja onnentunteen täysillä koko ihmistajuntaan. Jotain, joka niiden pienten onnenpipanoiden rinnalla on selvästi suurempaa ja kummallisempaa  ja erottuu erilaiseksi siinäkin, ettei se mahtuisi millään tavalla jokapäiväiseen arkeen.  Ja usein se isompi onnenpipana, vai peräti kakkara on jossakin etäämmällä siitä normaali arjen kuvioista. Toisille se on matka jonnekin eksoottiseen paikkaan, toisille erämaan hiljaisuus ja nuotiotuli ja nokipannukahvit  tai mitä tahansa välillä ”once in a lifetime - joskus ja jouluna”. Niin se vaan on, ihan vanhojen hassujen sanontojenkin mukaan, että yksi tykkää  äidistä ja toinen tyttärestä ja meitä on moneen junaan ja joku jää jo asemalle.

 

Luostarin kirkko.

Luulisin, että lähes kaikkien suomalaisten onnen pipanoihin kuuluu tuo maanpäällinen kohtu, sauna. Se on juuri se palanen onnea, jota minä täällä Saksassa kaipaan. Onhan täällä toki saunoja, mutta minä en ole vielä niihin uskaltautunut, koska villit huhut kertovat, että siellä joutuu istumaan ihan tuntemattomien miesten ja naisten kanssa alasti, löylyä ei saa lyödä itse vaan se on jonkun oudon Saunameisterin tehtävä ja on tuoksua, jota tuo saunomisen pääjehu sitten pyyhkeellä löyhyttelee ympäriinsä. Huhhuh, kuulostaa ihan riittävän ei houkuttelevalta. Näistä puheista järkyttyneenä ja häveliäisyyteen taipuvaisena, tuo kokemus on minulla vielä kokematta.  Mutta matkalla sinnepäin ollaan ja ennen kevättä olen itselleni luvannut, että olen istunut saksalaisessa saunassa suomalaisen sisun avulla. Tulkoon kevät myöhään.

Niin, tuo matka alkoi tutustumisella pieneen kylpylään meidän isolla kirkolla eli Göttingenissä. Siellä on vanha ja Euroopassa ainutlaatuinen suolatehdas, jonka yhteyteen on rakennettu pieni kylpylä suola-ammeineen, rentoutus- ja höyryhuoneineen. Mutta varovainen ja tarkka pitää olla sinnekin aikaa varatessa, sillä joka päivä on omat vuoronsa niille, joille toisten kanssa alastomana pyöriminen ei ole sen kummempaa kuin ostoksilla käynti. Silloin varataan vuoro ” Ohne Textilien ” aikoihin, mutta estoinen minä, joka ei vaan voinut kuvitella itseään kellumassa suolavedessä alasti vierekkäin tuntemattomien saksalaisten kanssa, hankki tuon sinänsä ihanan ja rentouttavan kokemuksen Mit Textilien vuorolla. Kun koko viikon on tullut vettä taivaalta ihan pyytämättä ja tiuhaan, oli kelluminen suolan kannattamana ihanassa lämpimässä vedessä ihan kunnollinen onnen kakkara. Ja kun kaikki tehdään saksalaisella täsmällisyydellä: 20 minuuttia ammeessa, sitten vähintään kaksi kierrosta kylmävesialtaassa kävellen, sitten rentoutushuoneeseen lötköttämään ja sitten höyryhuoneeseen ja taas kylmävesialtaaseen jne.  Ach so wunderbar ja jos ei nyt ihan Göttingeniin kannata pelkästään tuon vuoksi reissata niin hyödyntää ainakin, jos lähistöllä liikkuu.

https://luisenhall.de/

JK

En tiedä onko elämän tärkein tarkoitus olla onnellinen vai tehdä jotain muuta hyödyllisempää. Liisa-äidin muistikirjasta löysin taas mietteen, joka upposi omaan mielenmereeni syvälle. Sen on tuumannut venäläinen mestarikirjailija Tolstoi, joka vastusti kirkkoa, vallanpitäjiä ja yläluokkaista elämäntapaa. Rauhan mies, joka luotti ihmisystävällisyyteen ja oli kasvissyöjä. ”Maan päällä on vain yksi todellinen onni- eläminen myöskin muita kuin itseään varten ”.  Niinpä.